Sivut

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Raottaessani ovea


Mutta nekin ovat vasta oireita


Karmeat kuiskeet
kaikuvat mielessäni
kun oma hautakammioni
muuttui yllättävän ahtaaksi
enkä tiedä mitä sieluni kanssa tekisin
kun se saa minut kerran toisensa jälkeen
antamaan ylen
jälleen lisää höyheniä

Tajunnan rajamailla


Tyhjät lääkärinkasvot
hymyilevät kuin typerät pillerit
Pinnallisia sanoja stressistä
Unilääkkeitä
Mutta entä jos en usko lääketieteeseen
kun kyseessä on oma sieluni

Toinen maailmani
 
Räjähtääkö kehoni
sisäisen paineen ahdistamana
vai seuraako tätä kipua
jokin uusi valaistuminen
sillä ajatusmaailmani
on jälleen viime aikoina päässyt oikeuksiinsa
mutta syyttävät kivikasvot
puukottavat minua silmään
ja mietin
milloin en enää ymmärrä niitä 


Fobioita


Mieleni kammiot kummastuttavat minua
kun tutkin niitä varovaisin askelin
ja sydäntäni kiertää käärme
Milloin se puraisee?
Vai puriko jo?
Kuristaa
ja mietin
miten päästin itseni tähän tilaan

2 kommenttia:

  1. Aika rankkaa tekstiä. Oot sie ihan ok? Aikaisemmin mainitsit niskasi jännityksistä. Onks siule tullu univaikeuksia sen takia. Toi yks runo vähän viittais siihen suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enköhän mä ole ihan ok. Huonomminkin on mennyt. Univaikeudet johtuu jostain toistaiseksi selittämättömästä syystä. Painajaisillakin voi olla siihen jotain osaa.

      Poista