Sivut

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Sitä itseään

Kello kilkattaa ranteessa, hakee huomiota. Kaaosminä laulaa kilkkeellä. Kuunnellako vai korvansa sulkea? Hän huutaa niin kovasti ja nauraa päälle. Tekee sen taas uudestaan. Lapsi hakee huomiota, jota aikuinen ei anna oikein, mutta mikä on oikein? Senkö osaa uhmaikäinen sanoa?

Tuo toinen pyytää hiljaa olemaan. Kellon sammuttamaan. Kilke miltei peittää äänen ja hataran tahdon päätettäväksi jää, tartuako syöttin. Sen hetkeksi taukoamaan saa, mutta tikitys taustalla vaivaa. Jos huomiota osakseen saa, se voimistuu vaan. Mutta hiljaisuus, se ei vastauksia anna koskaan.

Osaako kukaan tänään minuutta rakentaa? Postmoderni maailma nielee sieluja ja pilkaten kikattaa. Ole oma itsesi ja joka päivä uusi. Menneisyytesi muista ja se uudelleen rakenna. Naurettavaa ja absurdia, on koko peli aseilla. Oikeastaan vain yhdellä, joka pyörii keskellä pöytää.

Pam, se jo oli lähellä. Voi pöydästä nousta tai luodista täyttyä. Luodista, joka on täynnä minua, minua ja minua. (Kuluta, kuluta, ihanaa minua.) Niin ja sitä ihanaa postmodernismia. Tänään voit olla Einstein halvalla! Mutta muistathan, että suhteellisuusteoriasta saat vain vatsavaivoja. Se on paha, sillä tänään on tärkeää hengittää vatsalla. Keuhkoilla ei meitä siunattu ja sydän ylirasittuu. Kliseiseksi muuttuu ja melodraama vahvistuu.

Mutta jos ei Eistein kelpaa, on aina John Lennon. Mutta vain hetken, vain hetken ja hajoavan sellaisen. Onhan aivan sama, mitä kuvittelet, se on vain kertojaharha. Ei lukija ymmärrä, ei toiseutta tavoita. Juhlistakaamme tätä kupposella teetä ja kirjalla Nietzchen filosofiaa. Ehkä osaat tänään nimen kirjoittaa.

Aivan sama oikeastaan, voit vaikka hukuttautua paskaan. Jokuhan sen taiteeksi mieltää kuitenkin. Makuja on monia tässä kioskissa ja koostumuksia hienostuneita. Tervetuloa! Tänään kaikki lähtee uskomattoman halvalla. Jos nyt unohdetaan se, mistä se tavara on tullut. Siitä ei tarvitse puhua ollenkaan. Kaikki ratkeaa sillä, ettet syö vehnää.

Muistathan myös viiniä juoda, itseäsikin boheemimpaan telttaan sammua. Lisää huumausaineita, tajunnanlaajentajia ja empatiabuustausta. Myymme myös meditaatiota, saat osasi kollektivismista vain muutamalla paperilapulla. Mutta tokihan muistat sen mädättävän valmiiksi onnettomia kohtaloita. Sinä et ole teräsmies edes tänään.

Ota sen sijaan SSRI. Muotihuumeista uusin ja Orionin tähdistössä lupaavin. Ei kyyneliä silmäkulmassa näy, ei sitten yhtään. Katsohan, kuinka iloisesti jo Petterikin näprää uutta omenaeuforiaansa! Ai että kun se koristaakin nätisti juhlaporsaan huulia. Voisi ihan jouluksi luulla tätä päivää! Tämä omena taipuu kuvaamiseen niin, että saadaan nopesti perheellekin kehuskeltua.

Tämä on läpimurto! Huomenna omenamme olkoon aikakone, jolla lähetämme myös keskitysleirien juutalaiset tähtiin. Jo kääntyy Avrahaminkin suu hymyyn siellä uunissa, ai että! Mutta hetkinen. Eihän meillä ollutkaan holokaustia. Ei, emme saa puhua tällaista. Nyt on äkkiä aika mennä lahjoittamaan pari roposta. Onhan meillä aina valkoisen miehen taakka ja neekerinpusuja.

Ihan oikeasti, Jeesus toruisi meitä tästä kaikesta. Mutta onneksi voimme rauhoittaa itsemme sillä, että meillä on aina Dawkings pahalla silmällä katsomassa. Kauan eläköön maailma täynnä valintoja.



sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Juurien nälkä

Syön itseäni

Halatessani raapivat
ihoasi kynteni
tatuointeja sieluusi
kaiverran koukulla

Valuu tuhkaa suustani
savuaa selkäni
kaikenko haluan
vai en sittenkään mitään

Peilini tummanpuoleinen

Kun pato aukeaa
he muuttuvat
kitukasvuisiksi kasvavat
vääristynyt naama nauraa

Tumman värin saavat
silmät kerran niin rakkaat
käsiini kun jaetaan
mustiksi peileiksi muuttuvat

Pohjaton

Juureni, juureni, missä te kasvatte?
Niin kauan kadoksissa olleet olette
Porautumaan ette päässeet kallioperään
koskaan, saavuttamaan pysyvää
ja nyt jossain alastomina juoksette

Oksilla voin taivaita kurkottaa
mutta ilman teitä
rakennelma kaatuu mahdottomuudessaan
Älkää siis versojani karkuun kiitäkö
älkää enää kosketustani kavahtako

Hel

Kumpi meistä
päätyy häntäänsä pureskelemaan
Kuka meistä
on haurain pinnastaan
piikikkäin, nälkäisin

Ei koskaan ole pohjaton täysi
eikä Helissä huominen
tuo täyttymystä halulle
ei muodossa kyyhkysten tai joutsenten
ei loppua näy nälälle


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Hullujen pelit

Jälkitauti

Eivät arvet ole pahoja
muttei verenmyrkytys ole mukava
punainen jana kädestä sydämeen
hulluuteen ajava

Eikä nuolemalla
poisteta myrkkyjä ihon alta
Ei oireita
lievitetä listaamalla

Kuoleman enteitä

Ei kukaan meistä
arkkuun jouda nopeasti
hiipien asuttavat madot
mielen tyhjät kammiot
ja kun nakertaa alkavat
sen aivosi kyllä kuulevat

Tuoteseloste

Joko sait oman annoksesi
evoluutiota ja luonnonvalintaa
lusikallisessa aivokemiaa
hiljaista eliminointitapaa

Suu auki, sano aa
tällä parannetaan ihmiskuntaa
kun tikittämään mielesi laitetaan
juuri oikealla tapaa
ja jollei nukkea parsituksi saa
sen sivuoireet kyllä korjaa

Umpikujaleikki

Luenko tarinani
kehoni kuivaneista suonista
Vannonko valani
latelen rypistyneestä paperista

Totuus ei pidä mielestäni
vai mieleni totuudesta
kierelee ja kaartelee
se luhistuneilla hermoradoillansa

Eikä sitä sanaa ehkä olekaan
kuin prinsessasaduissa
joista apinoin elämäni

mustavalkoisena