Sivut

torstai 23. elokuuta 2012

Kun uusin elämänlankani

Köyhyydessä

Noiden silmien takaa
tahtoisin kalastaa maailmat
verkkoihini pyydystää
ajatukset salaisimmat

Sangen vaikeaa
on ongella tavoitella taivaita
omakseni saan vain pieniä murusia
totuudesta monimutkaisesta
vai valheestako vain
mutta kuinka osaisin pyytää
en vastalahjaksi voi tivata
sillä järveni kultaiseni
on aikaan kuivunut

Muusa

Pidä myrkkyni elossa
kieltäni korventamassa
suloisia sanojani rumentamassa
fantasioita tummentamassa

Pysy lähelläni
etten melankoliaa unohda
kadota olemattomia suruja
ja vaikka haluan sinua
vähemmän kuin eilen
silti ajatuksiini
enemmän tarvitsen

Päältä kaunis

Nimesi korea
maisemasi tylsät
muutama kitukasvuinen puu
kliseinen mustaruusu
palaneita säveliä
mattona värittömänä

Mutta kuinka romanttista
voikaan olla kliseinen karuus
rujouden tavanomaisuus
otsikkosi olemattomuus

Säröjä minuudessa

En sinua voi enää vähätellä
naurahtaa
huveilleni ristiä
En enää
voi sinusta hauskuutta repiä
leikkiä
kasvukipuja selittämättömiä

Nuoleni minut paljastavat
kostosuunnitelmat
raivonpuuskat
mutta jos hymyilen silti
virnistän
ja isken silmää ylpeydellä
ehkä voit kuvitella
tilalleni marmoria
jalokiviä jopa
korean tunteettomia

Ja taivas palaa

Sinä et osaa
et osaa
laulaa lauluja
satakielen kanssa
rakkaustarinaa punoa

Sinä et tahdo
itseäsi nähdä
et sydämesi ääntä ratkoa
et hiljentää
painaa mutea

ja minä kirjoitin
meidän olevan tuhlaterälehtiä
etkä ole koskaan
et koskaan
lukenut sitä
mutta väliäkö tuolla
hiljaisella kaiholla
salaisuuksiemme meressä
kuolleessa

tiistai 21. elokuuta 2012

Vahingonilolaulut

Raukkaparka

Mesoa
mesoa
mesoa
valita turhasta ongelmasta
ota käteesi tunteesi
ja pirstaloi ne sahalla

Sinut jos kauniina kirjoittaisin
en tekisi kunniaa
itselleni ehkäpä
sinulle en ollenkaan

Itseinhoni teekutsuilla
saattaisin kirjoittaa
sinusta ylistystavuja
mutta minuuteni hallitessa
olet vain lapsonen
rumilla sanoilla

Vikinäkestit

Raadonsyöjiä huoneessani
salongissani herkuttelevat
syöpäläiset karmeimmat
olemuksellani juhlivat

Laulakoot tänään
ylistyslauluja tuholle
nauttikoot epäilyksistään
säälistä säälimättömän

Hetken itkuista
saan tuhannet naurut
päivänä
jolloin nautin horisonttiaarteesta
auringonlaskua vasten
heidän hirsipuunsa

Ilokielto

Päivänä kirkkaimpana
varjostathan
jotta saisin inspiraationrippeeni
kauhukuvapelkoni
hiljaisuusnauruista pelottomista

Rakas päivänvarjoni
tiedäthän asenneongelmani
en halua ruskettua
näyttää aurinkoisuutta
turhanpäiväisyyksistä nauttia

Mutta huolimatta kaikesta
sain poskipäilleni pisamia
kertomaan arkeni sävyistä
hyödyttömistä iloista

runoni voivat huonosti

maanantai 20. elokuuta 2012

Lukko


Tunteettomuutta?

Samansävyisissä silmissä
olen pahe
pirulainen kudoksessa
ilkeä haara täydellisyydessä
vääristynyt irve kasvoilla
perisynti virneessä

Satu ei enää viallisuus
Rujoudesta sikiää
viettelevämpi ulottuvuus
Klassisuus roskakorissani
sammumattomasti huutaa
ja luolissani asuu
vahingoniloaaveita

Hiljaisuudesta

Onnellisuudesta
en montaa sanaa osaa lausua
tukkiutuvat kurkkuun
verkkoineen hämähäkit

Olen parempi valittamaan
ihmisyyden kurjuudesta
dramatisoimaan kohtaloita
peilaamaan ikuisuusmasennusta
tieteen hetkellisistä saavutuksista

Unohduksessa
en osaa kirjoittaa
väkivallalla raastaa
ihon alta sanaleikkejä

Illuusiomestarina
siis hetken näyttelen
peitän yhteiskuntani
sanattomuudella

Kuivilla?

Realiteetit hämärtyneet
sinua paremmin en lue itseäni
Harhaniko kiusaavat
Rakastaako romantisointini
hiljalleen kuristaa minua palasiksi
sillä jos nukun
herätä minut nyt
ennen kipupatojen murtumista
tuskan heijastusta
todellisuuteen palamista

torstai 9. elokuuta 2012

Hengen kuolema


Saastakosket

Viikon huvin maksuna
tuhansien aikajatkumoiden piina
Sairaina poraavat
kädettömät lapset
muistini onkaloita

Vuotakaa turhuuteni
jätekaivoon paetkaa
parempi siellä on elää
kun räjähdysalttiin mieleni sopukoissa
pakolaisena pyhättökaivossa

Yövieras

Ikkunani syvyydessä
loppuun kulutettu harmaus
hieman rähjäinen
poltettu kaipuu

Kop kop kop
en ovea raota
en vilkaistakseni tulijaa
tuttua tai tuntematonta
sillä jos herran päästän sisään
hän voi majoittua ikuisuudeksi
viinin loppuessa vertani siemaillen

ja ikkunassani
ankeus
näyttää hitusen kauniimmalta
kun sisällä rakastelen
depressiota

Persoonatuho

Rakas sisareni
sairasvuoteeni reunalla
tarjoaa huulipunaa
korkokenkiä jalkaan
iskee silmää
ja peilikuvaansa rakastaa

Pue päälleni pikkumustani
kädestä johdata huumaan
Olemmeko huono yhdistelmä
sinun energiasi itsetuhoisuudessani

Sinun sosiaalinen maniasi
korvaa minun harmauteni
ja kun sinun hymyäsi ihastellaan
voin naamioni piilottaa

Olen kadoksissa kuningattareen
ja yleisö hurraa
sauhuille ja shoteille
minusta lähteville paholaisille

Sisareni minuutta ehostan
parjaten omaani hymyilen
sillä tästä ette tiedä
prinsessanalut
koskaan ette arvaa
että valun käsistäni
itsetuhoon salakavalasti
elämäni päättyy
sisareni kasvoilla