Sivut

tiistai 29. toukokuuta 2012

Feeniksin silmin


Tästä inspiraatiosta saa kiittää osittain muutamaa ystävääni, jotka heittelivät minulle sanoja otsikoihin. Parhaat näistä runoista syntyivät mielestäni juuri noiden sanojen kautta. Kiitokset heille siis! :)

*** 
 
Maireiden hymyjen kera

Huono ilma
pyrkii keuhkoihini
suodatan sen ulos ikkunasta
pahat henget
karkaamaan salaovista
Sillä tänään osaan olla itseni
enkä ota turhia naamioita
heikkouslihasta
Tanssin oman koreografiani
-       etkö tykkää?
Voi miten sääli
sinunhan näkemystäsi tässä kaivattiinkin
pikku turhake

Hellanlettas

Ei minussa ole puutteita
pelkkiä piirteitä toistensa joukossa
sinulle vääriä
hänelle rikkauksia
Kuinka lapsellinen onkaan maailma
naiivi kuin sinä
paradoksaalisuus loistaa olemuksesta
tarkistahan ajatuksesi
täynnä järjestelmävirheitä
Mutta älä sure
paina päätäsi tynnyriin
sillä vielä joku ihmisrukka
eksyy sinuunkin
rakastaa mitä halveksun
ja voitte leikkiä yhdessä 
hiekkalaatikolla

Tivoli

Suuria luuloja
erityisyyttä yhdentekevien taholta
Olen kyllästynyt tylsään huvitukseen
joka pyörii pyörimistään
ääni vihloen korvia
vaikka rotisko on jo takana

Jarrumies,
voisitko jo hiljentää
tuota kirkunaa
sillä en jaksaisi kuunnella
miljoonatta kertaa valitusta
jälleen yhdeltä taholta
kuluneelta toivottomuudelta
Henkilökohtaisesti en ymmärrä laitemakuanne
mutta asia on toki omanne
jos saan edes korvatulpat

Sankaritarustoja

Vieraita hajusteita iholla
virnuilen kaikella rakkaudella
ystäväni, muistellaan taas vanhoja
sotaretkiämme vähemmän jaloja

Opiksi otettu miljoonat kerrat
Isketty maahan hienoimmatkin herrat
nielemään pölyä lattiatasolla
piirtelemään irvikuvia pyyhekumilla

Ja nuoren naiseen ruumissa
huulipunissa ja koroissa
puhun joskus kuin vanha mies
Muistuttaakseni itseäni ajasta
pyydän
marssikaamme jälleen tantereelle
Tänään seivästetään aggressioita

Vanhoja tuttuja

En minä tarttunut veitselläni
kuin toiseen puoleesi
en iskenyt sorkkaraudalla
kuin alitajuntaasi
Enkä loppujen lopuksi
mieleni kerroksissa
halua sinusta muuta
kuin turvallisuuteni
mutta toisella puolellani
istuu herra rakkaus
syyttäen sanelee
kohtaloita koettuja
jo hiljaa laulaen
myöntää totuuden

Ahdistus

Salakavalasti istut viereeni
sormesi tanssivat reisilläni
ja suutelen
jos lupaat vastapalveluksen
Näin me lennämme
otamme ilon irti toisistamme
Takerru minuun
kuin vuosia sitten
siihen sotkutukkaan
jota itsekseni kutsuin
keijunpoikanen

Todennäköisyys kosketuksessa
erehtymätön totuus
sivelet rannettani
ja houkuttelet tutuille herkkyyksille
voin pahoin
anna anteeksi

Tänään menet yksin kotiin
sinä ja tylsät saksesi

Daami

Niin korea sana kuvaamaan
mitä näyttelen tänä iltana
hipaisusta murtuvan rooliasun alla
melankolian hautajaisissa
kun uneni naishahmot ikkunassa
jätin kirjoittamatta muistiin pelosta
Pitäisitkö heistä enemmän
elämäänsä hukkuneista epätoivoisuuksista
huuruun maalatuista kasvoista
joilta puuttuvat silmät
ja askeleet

Vuosi

Vihaa minua
kurittomuuttani tuoden hankaluuksia
Yrittää paikalleen piirtyä
mutta varjon vaan saa naulattua
Voi, rouva ei ymmärrä savustaa
itseään ulos palosta
ja häkämyrkytys
antaa uudet kaksitoista uhria
uudelle ajalleni tajuttomana

Hiutale

Sulatko käsivarsilleni
jos hieman hipaisen
Oletko kyllin vahva uhrikseni
vai menetänkö sinut Morriganille

Lumikkiposket
keijukaishelmet
linnanneidon kämmenet
mutta jalkapohjista
löytyy karkeimpia kovettumia
Kyllä minä tiedän
tanssien hyppelet jäätikuillakin
mutta kestätkö kuumuutta?

Hämärä

Aamuni valkeni kirkkaana katseelleni
sinun kirkkautesi varasti rotkoni
punoi umpeen kultasäteillä
auringolla suojeli menninkäisiltä

Ja minä lupasin parantaa
mutten parantua
pintavaurioita paikata
kohentaa kaulusta
Siis kun kättäsi ojennat
muista rakkautta
luovuutta
ja kotiani illansaatossa

Keisari

Kultakorokkeella prameana
istuksii herra voittaja
kansan kumartaessa
raikuvissa aplodeissa
itseänsä suutelee
kun ei muita tarjota

Sillä katso
eivät ihmiset kunnioituksesta kumarra
-       he kieriskelevät naurusta
vajonneet maahan silkasta epäuskosta
sillä eihän rakkaalla hallitsijalla
ole kruunua
haarniskaa
- edes vaatteita

Omena

Varkaissa
juoksee heikkoja lapsia
nälkiintyneitä tylsästä ruoasta
Näistä hedelmistä
ne aikovat purra tyhjyyteen täytettä
näpistelemällä tuskaansa viihdykettä
mutta puuni on kyllästetty parhailla lahjoilla
ihmiskunnan erottelijoilla
ja tuollaiset heikkoudet
saavat kelmeät kasvot
avuttomuudestaan kärsien

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Legendakaipauksia


Mordred

Ompelen lihaasi vihan
sen voima lyököön vertasi
Tulevina valon päivinä
kun tuomme pimeyden luojasi ylle
kuninkaasi jonka kukistat oikeudesta
ja minä annan sinulle loitsut
joilla katkaisemme kaulan
pahoilta puheilta
äpäräsoinnuilta
ja näin kostosieluni sinussa
nostakoon lippunsa
sillä me kirjoitamme sinusta
legendan          
  
Kuolonkirkaisu

Mustassa sateessa
huudan sinua
sinulle
sillä emme pääse pois tänään
maalausmaailmasta
hauraasta kuvakudoksesta
Salamat halkaisevat elämänpuumme
kirkuen se ivallisesti nauraa
ja kirveen kanssa
huomaan pelastavani kumpaakin

Naurulauluja

Tukka sekaisin
olen tanssinut pitkin päivää
selvyyshumalassa
sieluni hurmio on nostanut korkeuksiin
sydämeni tunnelmoinnin
ja iskin silmää masennukselle
kun se palaa intohimoni roihussa

Antipyhimys

En sovellu normiskaalaan
en osaa leipää leipoa
en hiljaa istua
en hyveellisenä kirjoa
ritarin nimikirjaimia nenäliinaan
Vaan rivouksia kikattaen
löydän itseni suttuisena
niittymailta vapailta
kymmenen mielikuvitusrakastajaa
henkiseurana
ja ratsastan miesten satulassa
Kuinka siveetöntä!

Väärinkäsitysavautumisia

Suutelin kuuta
rikasta herttuaa
sanoillani esitin näytelmän
ennustin lyyrallani maailmoista
joit ei raukka ollut aikoihin nähnyt
liekö muistanut ollenkaan
mutta ei se runojani kuullut
minua vain jäi kaipaamaan

Kuninkaan kuolema

Pohjoisessa nukkuu toivoni
kirpeässä keväässä asustaa
Jalopuisella valtaistuimella
uinuu rakkauteni
kohtalokauneuteen unohtuu
huutaa unissaan
sanasyötyjä mielialoja
ja merten yli purjehdin hänen luokseen
laittaakseni kolikot silmilleen
auenneille

Allekirjoitus

Käteni on hauras
pelkään sen sinulle ojentaa
sillä mieleni ei ole heikko
-       se on paholaisen
kostonhimossaan
jos astut ohi

Liljojen
esikkojen
takana asustaa
rautakehikko palava
joka muista
kun silmiltäni nostat hunnun

Aamunkoi

Metsätaikoja
uudet energiat
rakastavat tuomitunteita
Polkutyöskentelyllä
luon todellisuuksia
ympärilleni pyörimään
toisen ammun
toiseen ihastun
hetkeksi vain
mutta minähän puhun maailmoista
en ihmisistä
ikuisuuksista
  
Morrigan

Pelkosi naulaa silmäsi kiinni
näiltä ulottuvuuksilta
minun siipieni voimilta
Älä pyristele
aikasi on pian tuleva
Kuuntele
laulan sinut maailmoihin
joissa sielumarkkinat
ovat arkipäivää
joissa yhteenkuuluvuus on täysi
ja olemme kaikki yksi

Mutta vielä et ole valmis
tuntemattomuus loitontaa sinua
siispä jätän sinulle mustan sulkakynäni
itkemään päivittäistä kaipuutani

huomiseen

Sarjatuotantopersoonia


Korppikatse

Lasihelmet
syövät minua kauniisti
henkeäni violettia
kun musta pinta
seivästää hauraita
itsemurha-ajatuksia
Linnut tietävät
totuuden seinän takana

Posessio

Istun jäälautoilla
spraymaali sulaa harteilleni
kymmenen pentagrammia
itkevät sääliäni
ja unimaailmasta havahdun
täpärästi itsekunnioitukseeni
Näin ristin jalkani
ja häpeän

Leikkikää lapset

Jäädyn patsaaseeni
eroosio kuluttaa pintaani
Päästösyylliset
tämä on teidän ongelmanne
-       minä pesen käteni rappiosta
Jääkää te repimään arpianne
auki yhä uudestaan
sillä minun kipukynnykseni
jo karisi menneisyyteen

Lakini kieltää sen

Mistä kirjasta
revit tuon ässäsivun
Olen pahoillani
mutta pidän kuninkaista
-       en pikkupojista
joten kultapieni
mene keräämään saaliitasi
toisista kortteleista
tänne eivät varasi riitä
kaatokorttiesi rihkamat

ovat kuluneita

Yliviivatut nimet

Löydän yritystä
mutten potentiaalia
Ikävystyttäviä sanafarsseja
saippuadraamahuveja
asuu sinun riveissäsi
mutta mitä muuta odottaisin
keskinkertaisuusihailijalta

Nähty
nähty
kuultu ja luettu
tämä lasipinnalta on
Sinusta puuttuu mielenkiinto
tarrahimo
ja itsetunto
Kulutettu loppuun
lumovoima
hyväksikäytössä
sanelu

*** 


















lauantai 26. toukokuuta 2012

Pyysit huutamaan hiljaa


Iltahämärässä

Viimeiset hyvästelysäteet
valaisevat laituria
kastepisaroita palaneella puulla
enkä tällä kertaa karkaa pelastusveneeseen
vaan vajoan kanssasi
uuteen todellisuuteen
annetaan tämän päivän kuolla

Takertumispelottomuus

Synkkyysmetsissä
kahden tumman sielun tanssi
punoutuu kiihkeämmäksi
Herätä minut jos vaalenen
älä anna kauneuden karista
sillä pakeneminen karkasi
sen käsistäni juonittelit
Onko tämä kosketus turmiomme
armonisku typeryksille?
Mistä olen varma:
täydellisyydestä
sointuvista askelista

Elämänvirta

Kovakourainen suudelma
Ote lantiolta
Kynsien upotessa lihaan
hän on euforiassa
Kuoleman tehdessä tilaa huudolle
joka palauttaa energian
kuihtuneisiin soluihin
”Lauseesi ovat kauniita”,
kuiskaat
mutta minä nauran
sillä tässä huokaisussa
en mieti runoutta

Vala

Vavahduksia energiavirroista
sinä kuljet ruumiissani
Kiipeät alitajuntaan
Intohimosateessa
kasvaa kauniita kuvia
kun kahlitsen sinut huoneeseeni
enkä päästä otteesta
ennen kuin kiljut nimeäni
tuhannen viulun valituksin
Mielihyvästä
me lähdemme yhdessä
 
Hävisin Luojalle

Pysy paikoillasi
tahdon maalata raamisi
näihin sanoihin
mutta verrattuna sinun kauneuteesi
nämä ovat ontuvia aloittelijasäkeitä
Olemuksestasi täydellisestä
kertovat vain tuhannet ylistyssanat
ja tämäkin runo
on vain parodiapilkkaa
Ansaitsisin saada korvilleni
vaikka yritin kirjoittaa oodia

perjantai 25. toukokuuta 2012

Eloonjääneen unissa


Vereslihalla

Vanhan vihan puristuksessa
toivon helpotusta
unohdusta loukkauksista
ja mietin
kuinka yksi sadasta
on sokea
Mutta tällä kertaa lasken miekan
kirveenkin
ja nautin hiljaisuudesta

Ja kaikki muuttuu - aina uudelleen

Sanasi loppuneet
ja mielesi kääntynyt kilveksi
huomaamasta minun kärsimyksiäni
Itsekkyyksiä kummaltakin puolelta
kun ei enää jaksanut
tavoittaa olematonta horisonttia
mutta minä vaikenin
ja kuuntelin huorapuhetta
sillä tunteideni onneton kartta
kaiverrettiin kauniina käsivarsiini

Kädet silmillä

Kyynelkaasua mielessäni
vangittuna sisälleni
kiduttaa tunne-elämää
ja helpotus seivästää
itsensä ymmärtäväisyydellä
kun aihe luiskahti tavoittamattomiin
järkeni kanssa käsi kädessä
nyt sekavia sopertavat ajatukseni
löytävät itsensä riekaletunteissa

Pienet terveydenpoikaset
pakotettiin eläinkokeisiin
horros tekee tilaa pakokauhulle
ja aamulla minä häpeän
yhteiskuntakelvottomuuttani

Mustamaalaa

Katkeransuloinen rappio
laihaa teetä ja halpoja makeisia
terästetään vanhalla viinalla
(ehkä myös arsenikilla)
sekoitellaan juomakelvottomaksi
Turmioni pistellessä sormenpäitä
katsot minua halveksivasti
mietit alkoholin käyttöä
kun juon itseni hengiltä

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Taktikoinnin alkeet

Turvaväli

Keskeneräinen minä olen
kuoriraukkani vajavainen
kilpeni teille
varjohahmoille

Olemattomuutta joka suunnasta
Sisällöttömiä kaipauksia
kun kosketus menee
suoraan sydämeni lävitse
- ei puristu ympärille

Tyhjyys rakastaa minua
ja minulle on täysi vain
kuvitelma

Tähtitaivaalla

Lasillisella vettä
huuhdotaan alas maailmoja
Lasillisetta vettä
kaadetaan kaupunkien jalustoja
Oma todellisuustuska
pirstaleina pohjalla
kun olen todistettu leimalla
pedon merkkinä otsassa

Uskovaisten maailmasta
en saa sijaa puhdasta
mutta minun Edenini
huuhtoutui alas
jätevesien mukana

Katsokaa miten kaunis
onkaan Orionin tähtikuvio

 Valtapeliä

Unelma pitsin alla
suloisen paljasta nautittavaksi
kun uhrilahjassamme
pikkutyttömäistä viattomuutta
adrenaliinin rakastamaa
verimyrskyjensä saastaamaa

Vivahteikas turmellus
ja dominamieli
ansaitsevat rutkasti
tänä päivänä taistellen
 
Roolileikkejä

Kieleni laulaa liikaa tänään
ei pysähdy ajatuksen ajaksi
”Kuinka tanssivat sanani”
se visertää
ja yleisö kiittää raikuvasti

Neulalla ja langalla
olisin ehkä hiljaisempi
kuulisin toisia sanoja
ja olisin hyveellisempi?
Mutta rakastaako yleisö
paimentyttöjä vai raivottaria?


Ulapalle karanneena

Alamainen

Pysähtyneisyyden soinnut
lakkaa muurejamme
Korppien liidon tahtiin
ne syövät unelmiamme
Diktaattorin pelossa
itkemme sielunmessuja
sanattomasti
kiljumme kirouksia

Näyttäisit paremmalta lankulla

Irti satamasta
olemme ensimmäisenä päivänä
Kapteenikiista
Älä luule
-       minä voitan
Ohjaan kohtalon uusille rannoille
aarrekätkön valloitan
ja omistan iltani rommille
niele sinä vettä
kölin alla

Hyväntoivonniemi

Minä odotan yhä horisontissa
lippulaivaasi lainsuojatonta
Istun ikäni rantahietikolla
palaen auringossa
kelloni huutaessa
aikoja ikuisuuksia
kunnes viesti totuudesta
tavoittaa tajuntani
katkeransuloisilla jälleennäkemisillä
lapseni itkee
  
Temppeliherrat

Valiojoukoissa
meillä ei ole tunteita
säälimättömiä
(säälittäviä?)
surmaonnia
jokainen liike
-       ajatus

Suurta systeemiä
tavoittelemme
käskystä murhaamme
viimeisen onnenrippeen
yksilöajatuksen
henkisyyden
ja oman kuolemamme

Soittorasiassa

Herkkyydestä kasvaa korkein raivo
Suurimmista tunteista tunteettomuutta
mutta taustalla soi yhä
sama hauras sävelmä
hukutettuna alle
kitkerien pasuunoiden
Hiljaa sykkien
yhä toivoa on

maanantai 21. toukokuuta 2012

Draamakuningattaresta druidittareksi


Joulukuu

Uneliaita romantiikkataivaita
niissä asuu mieleni
talvi-illoissa sykkivät muistoni
paljain jaloin pakkashangessa
huuruhengityskuiskeessa
onnenkyynelineen tanssivat
kuvitelmakaipaukset

Ja minä lämmitin kiukaani empatialla
kun en saanut kummempaa
kaakaorakkautta

Kaunistellaan

Ohjaa minua tuolla harmaalla tiellä
-       ei älä
en halua tulla sinne
paeta apatiaan hiomapapereita
vaikka olen jo vereslihalla

Kukaan ei halua kahlita tylsyyteen
sillä kettingit ovat loppuunmyytyjä

Gallia

Aikojen takaiset kuvitelmat
ottavat minut syliinsä
tuudittavat eskapismiuneen
muistaen kotia
näkymättömässä maailmassa
jonne kirjoitin sielunkumppaneita
tarttumaan tunnelmista

Haen sanoja
vangitsen kuvaan vihreyssalongit
ja elämäni harmonia
nostalgia
rakastaa minut puhki

Vedenneito

Vuorikiteet kaulallani
sumujokien risteyksessä
melon tummuudessa
rauha laskeutuneena ylleni
ja etäisissä metsissä
haltijakellot
laulavat kaipuusta
viimeisistä virroista    

ja ennen tyynien vesien ajanlaskua
lasken murheeni
Ahdin harteille

Koruitta

Ylensöin intohimoa
Ahnehdin ahdinkoa
ja ylpeyteni rakasti minua

Lukitsen tuon lippaan hetkeksi
nähdäkseni astraalisilmilläni
enemmän todellisuutta
kuin tyttösen peileillä

Draamakuningattaren korot
jäävät nurkkaan hetkeksi
kun sieluni juoksee vapaana
olevaisuutensa kannaksilla

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Narcissa, kuolemattomani, luku 2

Ja jälleen anteeksiantamaton annos siirappia luvassa. 

***

2. luku

Tylyahossa vierailu tuntui kovin jännittävältä sillä kertaa. Matka koululta kylään tuntui kovin pitkältä, vaikkei sitä todellisuudessa ollut kilometriäkään. Sydämeni tuntui räjähtävän rasitukseen minä hetkenä hyvänsä. Olotila ei ottanut rauhoittuakseen, vaikka miten yritin uskotella itselleni, ettei ollut mitään syytä paniikkiin.

Se ei ollut aivan totta. Syy levottomuudelle oli nimittäin Sirius Musta. En ollut ollenkaan varma, miten tapaamisemme päättyisi: olisimmeko yhä vain ystäviä vai jotakin muuta? En ollut itse aivan varma, mitä halusin hänestä. Tiesin, että minulla oli jonkinlaisia ihastuksen tunteita poikaa kohtaan, mutta kuinka vahvoja? Sirius oli minulle tärkeä ystävä, enkä missään nimessä halunnut antaa hänelle vääränlaista kuvaa tunteistani. Etenkään kun hän tuntui olevan korviaan myöten ihastunut minuun.

Bella jaksoi hokea jatkuvasti, Siriuksen olevan huono vaihtoehto poikaystäväkseni, mutta hänen puheistaan minä en jaksanut välittää. En minä ollut omissa ajatuksissani edes ehtinyt ajattelemaan mitään seurustelua. Sellainen olisi aivan turhaa, kun en vielä tiennyt edes omista tunteistani.

Toistaiseksi kukaan ystävistäni ei Bellaa ja Andromedaa lukuun ottamatta tiennyt lämpimistä tunteistani Siriusta kohtaan ja toivoin, etteivät vähään aikaan saisikaan tietää. Etenkään Luciuksen korviin en halunnut tiedon kiirivän, sillä hän selvästikin odotti minulta jotakin. Ei niin, ettenkö haluaisi loukata näennäisen ystäväni tunteita, vaan koska tämä voisi aiheuttaa hankaluuksia niin minulle kuin serkullenikin. Lucius ei ollut sitä tyyppiä, ettei katsoisi sormien lävitse häntä loukattavan.

Pian olin saavuttanut Kolmen luudanvarren ja vaivihkaa kurkistin ikkunan heijastavasta pinnasta vaivihkaa miltä näytin. Hiukseni olivat valuneet hieman silmille, mutta muuten ulkonäköni oli moitteeton. Niinpä korjasin nuo muutamat karanneet haituvat takaisin sivulle ja astuin jännittyneenä sisään baariin.

Sirius oli ottanut paikan suoraan oven edestä ja minut nähdessään hymyili leveästi. Poika näytti hyvältä istuessaan siinä rennosti hiukset hieman sekaisina ja virnistys kasvoillaan. Kieltämättä hän oli erittäin hyvännäköinen. Komea eri tavalla kuin Lucius. Malfoy varmasti asetteli aamuisin jokaisen hiuskarvansa erikseen paikoilleen, mutta Sirius puolestaan suosi rennompaa tyyliä. Se sopikin hänelle äärimmäisen hyvin.

”Mitä sinun päivääsi tänään kuuluu?” poika kysyi istuessani pöytään hänen vastapäätänsä.
”Pänttäsin aamupäivän tutkintoon. Olen aivan kyllästynyt koko lukemiseen, mutta paljon on vielä edessä”, huokaisin.
”Aika samankaltaista minullekin”, poika totesi nyökäten ymmärtäväisesti.
”Todellako? En ole ajatellut sinun koskaan hirveästi lukeneen”, naurahdin.
”Nyt on ollut pakko, että saan edes kohtalaiset arvosanat.”

Välillemme laskeutui hetken hiljaisuus. Koskaan ennen ei Siriuksen kanssa ollut ollut niin kiusaantunut olo. Ystävinä kaikki oli ollut hyvin luontevaa. Se herättikin minussa ajatuksen siitä, olinko nyt viemässä suhdettamme aivan väärille raiteille. Toisaalta minussa oli tunteita, jotka yllyttivät kovasti muuhunkin.

”Bella ei oikein tykännyt, että tulin tänne”, totesin keksiäkseni edes jotain puhuttavaa.
”Hmph. Hän onkin aina ollut sellainen. En minäkään hänestä pidä yhtään enempää kuin hän minusta.”
”Älä tuomitse häntä liian jyrkästi! Bella on mukava, kun vain… tahtoo olla”, puolustin.
”No niin varmasti”, Sirius tuhahti epäuskoisena.
”En minäkään pidä sinun ystävistäsi yhtään sen enempää kuin sinä minun”, tiuskaisin.

Yritykseni keksiä jotain puhuttavaa oli ollut ala-arvoinen, sillä se johti vain sanaharkkaan. Minua ärsytti Siriuksen tapa puhua Bellasta ja yleensäkin se, että hän tuomitsi Bellan, vaikka tunsi tästä vain joitakin puolia. Toisaalta olin kuitenkin kauhean pahoillani koko tilanteesta ja halusin vaan, että voisimme kummatkin unohtaa mokoman sanaharkan ja jatkaa normaalisti keskustelua. En tosin uskonut sen olevan mahdollista Siriuksen kiivaan luonteen takia. Varmasti hän tuntisi nyt itsensä loukatuksi.

”Rauhoitu, Narcissa! Ei jatketa tästä aiheesta, jos se on ongelmallinen! Mitä haluaisit juoda?” poika yllätyksekseni huudahti. Hän näytti olevan asiasta aika samoilla linjoilla kuin minä, mikä oli minulle positiivinen yllätys.
”Kermakaljan”, vastasin helpottuneena.

Sirius napsautti sormiaan katsahtaen tarjoilijaan, joka kiirehti paikalle kuin salaman iskusta. Tarjoilija oli naispuoleinen, joka sai minut hieman varuilleni. Sirius tuntui huomaamattaankin flirttailevan monille naisille ja yleensä nämä myös lähtivät touhuun mukaan.

”Mitä saisi olla?” nainen kysyi teennäisen ystävälliseen sävyyn.
”Kaksi kermakaljaa, kiitos”, poika pyysi heittäen vastustamattoman hymyn naiselle.
”Tulossa on”, brunette totesi punastuen.

En voinut olla tuijottamatta renttumaisen viehättävää poikaa hänen puhuessa ja elehtiessä niin luonnollisesti. Monien puhdasveristen sukujen vesat joutuivat opettelemaan yksinkertaista small talkia tuntitolkulla ennen kuin edes sisäistivät alkeet, mutta Siriukselta kaikki kävi luonnostaan. Rento olemus korosti hänen ulkonäköäänkin. Etenkin viekas katse, joka oli kuin viimeinen silaus hieman renttumaiseen kokonaisuuteen.

”Mitä haluaisit tehdä tämän jälkeen?” Sirius kysyi.
”Ihan kuinka sinä haluat.”
”Mitä jos lähdettäisiin ihan vaan koululle?”
”Oletko sinä jo niin tylsistynyt, että haluat päästä minusta eroon?” kysyin loukkaantuneena.
”En tietenkään! Ajattelin, että menisimme tiluksille oleskelemaan, kun tuolla on noin upea ilma”, poika selitti.

Minua nolotti hieman, sillä olin nostattaa typerästä aiheesta draaman jo toisen kerran päivän aikana. Miksen voinut osata hillitä itseäni? En käyttäytynyt nyt ollenkaan siihen tyyliin kuin minulta odotettiin. En hillitysti, en kypsästi enkä viileästi. Olin kuin joku keskenkasvuinen, kuraverinen lunttu pahat PMS-oireet päällä.

”Voisimme käydä ensin Hunajaherttuassa ostamassa meille jotakin syötävää. Vai oletko kauhean tarkka ruokavaliostasi? Nykyään naiset tuntuvat olevan. Kuulin tänään eräiden korpinkynsityttöjen puhuvan erikoisdieeteistään ja he olivat sinua paljon huonommissa mitoissa.”
”En minä ole, käydään vain”, totesin hämilläni.
”No ehkä hyvännäköisyys on meillä vaan geeneissä”, poika naurahti silmää iskien ja saaden minut nauramaan.

Samaan aikaan tummahiuksinen tarjoilija toi juomat pöytäämme. Ilokseni Sirius ei enää vilkaissutkaan tähän. Nainen yritti epätoivoisesti kiinnittää pojan huomiota räpsyttelemättä silmiään, mutta onnistui suoraan sanottuna surkeasti. Pettyneenä nainen otti vastaan rohkelikon rahat ja meni matkoihinsa.

”Stressaatko paljon V.I.P. tutkintojen takia?” Sirius kysyi.
”Kyllä oikeastaan, sillä vanhempani odottavat huipputuloksia.”
”Oletettavasti. Omani puolestaan tuntuvat enemmänkin toivovan, että saisin mahdollisimman surkeat arvosanat, jotta saisivat uuden syyn sättiä minua.”
”Sinä tiedät kyllä mistä se johtuu”, totesin vaivaantuneena. Perheasioista en olisi halunnut sillä hetkellä puhua. Meillä kun oli Siriuksen kanssa niistä kovin erilaiset näkemykset, mikä toisinaan oli synnyttänyt sanaharkkaa.
”Anteeksi nyt, jos en soveltunut luonteenlaadultani Luihuiseen, pidä suurimmasta osasta sen tuvan ihmisistä tai täytä suvun velvoitteita”, poika tuhahti.
”Ei jatketa tästä aiheesta”, kiirehdin vastaamaan. Keskustelu oli edennyt jo vaarallisen pitkälle.

”Sinä taidatkin olla jo juonut?” poika kysyi hetken kuluttua.
”Olenhan minä.”
”Lähdetäänkö sitten?”
”Mutta oma lasisihan on vielä puoliksi täynnä!”
”En oikeastaan enää jaksa juoda. Lähtisin mieluummin ulos haukkaamaan raitista ilmaa” poika totesi nousten tuoliltaan.
”No hyvä on.”

Aloitimme siis matkan syksyisen Tylyahon läpi kohti Hunajaherttuaa. Ympärillämme oli koulusta niin pareja kuin ystävyksiäkin ja muutama yksinäinenkin kulkija. Siriuksen kertoessa minulle hauskasta sattumuksesta, joka oli tapahtunut Frank Longbottomille muodonmuutoksen tunnilla, jähmetyin kauhusta, sillä sain näköpiiriini jotakin erityisen huolestuttavaa. Sekon pilapuodin kulmalta oli juuri astunut Lucius ystävineen.

Minulla ei ollut aikaa piiloutua, sillä Avery äkkäsi meidät saman tien ja tökkäsi Malfoyta kylkeen. Luciuksella ei kestänyt kauaa tajuta, mistä oli kyse. Se näkyi hänen kasvoiltaan. Ne eivät suinkaan punottaneet kuten monille muilla raivostuessa vaan muuttuneet ilmeettömäksi naamioksi.

”Katsos, Narcissa ja Musta…” Lucius huudahti äänensävyn muuttuessa loppua kohden yhä vihamielisemmäksi.

”Tietääkseni kukaan ei kutsunut sinua seuraamme, Malfoy”, Sirius tuhahti.
”Seurasta puheen ollen, hänenkö takia kieltäydyit kutsustani Matami Puddifootille?”
”Olen pahoillani, mutta minä lupasin jo Siriukselle -”
”Miten vain. Sinuna kuitenkin miettisin asioita myös tulevaisuutesi kannalta. Perheesi tuskin on kovin innoissaan tämän hetkisistä touhuistasi”, Malfoy ilmoitti kopeasti astellen ohitsemme ja kaataen Siriuksen lähes kumoon.

Hänen muut ystävänsä seurasivat perässä aivan yhtä kopean, mutta myös hieman koomisen näköisinä, mulkoillen Siriusta niin pahasti kuin vain suinkin osasivat.

”Älä välitä heistä, he ovat vain ääliöitä”, tuhahdin.
”En aikonutkaan välittää. Oletko muuten kuullut siitä järjestöstä, minkä Malfoy on perustanut ympärilleen?”
”Hieman liikaakin. Eikä se oikeastaan ole Luciuksen perustamansa. He kutsuvat johtajaansa Pimeyden Lordiksi.”
”Tuollaisia ryhmiä on ollut aina. Jamesin isä kertoi viime kesänä ollessani siellä, että vastaavia oli hänenkin nuoruudessaan monia, mutteivät ne mihinkään johda.”
”Enpä tiedä, Lucius ja muut tuntuvat olevan niin varmoja asiastaan.”
”Luuletko sinä, että ne aikaisemmat nuoret olisivat liittyneet kaiken maailman järjestöihin, jos eivät olisi olleet varmoja niistä?”
”No jaa, ehkäpä. Tässä on kuitenkin se poikkeus, että tämä Pimeyden Lordi kuulemma testaa kannattajansa ja miettii pitkään ketä päästää lähipiiriinsä.”
”Voi olla. Mutta minusta tuntuu, että meillä on nyt parempaakin tekemistä, kun puhua Malfoysta ja hänen idioottimaisesta järjestöstään.”

Olimmekin juuri saapuneet Hunajaherttuan luokse. Kaupan eteen oli ilmestynyt jättimäinen mainos uusista karamelleista – hapanpastilleista, jotka polttivat reiän kieleen.

”Noita voisi olla hauska kokeilla!” Sirius naurahti.
”Mikäs siinä! Ostetaan!” huudahdin kiiruhtaen liikkeeseen.

Hapanpastillien lisäksi ostimme myös paljon muuta, Bertie Bottin joka maun rakeita, Hikkamakeisia, Jäähiiriä, Torakkaterttuja, sekä Suklaasammakoita. Mieleni ei varsinaisesti tehnyt makeisia, mutta Siriuksen kanssa oli aina hauskaa ostaa ihan mitä tahansa, sillä poika keksi aina ties minkälaisia päähänpistoja.

”Eivätköhän nämä riitä meille loppupäiväksi?” poika naurahti.
”Vitsailetko? Minusta tuntuu, että nämä syötyämme emme edes halua kuulla mistään makeisista koko loppuvuonna!”
”Niin, voit olla oikeassa”, Sirius sanoi virnistäen jälleen.

Matkalla Tylypahkaan söimme karamelleja, juttelimme ja ennen kaikkea nauroimme. Siriuksen kanssa oli todella luonteva olla, sillä ei tarvinnut koko ajan miettiä mitä sanoisin. Ei tarvinnut koko ajan käydä mielessään läpi etikettiä. Poika oli myös todella hauska, mutta ehkä turhankin huoleton ja varomaton. Hän teki todella päättömiä juttuja, kuten heitti Kalkarosta ohimennen kamppiherjalla, vaikka kaikki tietävät pojan olevan hyvin kieroutunut ja osaavan kirouksia, joita monet muut eivät voisi uneksiakaan loitsivansa.

Huoleni kuitenkin haihtui huvittavan sattumuksen myötä.  Sirius nimittäin otti Jäähiiripussista yhden makeisen, eikä ollut lukenut pussin takapuolelta mitä vaikutuksia käytöllä oli. Niinpä purskahdinkin hillittömään nauruun Siriuksen hampaiden alkaessa kalista ja vikistä. Poika itsekin nauroi asialle, josta joku muu olisi voinut olla kovin häpeissään.

Matka meni nopeasti nauraessa Siriuksen kommellukselle ja pian huomasimme saapuneemme Tylypahkan tiluksille. Päätimme mennä istuksimaan saman puun alle, missä Sirius oli ollut pyytäessään minua Tylyahoon. Tavallaan se oli aika romanttista ja huomasinkin ujon hymyn nousevan huulilleni. Pelkäsin jopa punastuvani, kun poika tarjosi minulle herrasmiesmäisesti takkiansa istumisalustakseni, ettei minun tarvitsisi liata itseäni kosteahkolla ruoholla.

”Ei kiitos, voit pitää sen ihan itselläsi”, naurahdin.
”Mutta Narcissa –”
”Äläkä yhtään väitä vastaan! Pärjään kyllä ilmankin.”
”Kuten haluat”, rohkelikko totesi kohauttaen harteitaan.

”Kuule Sirius, miksi sinä oikeastaan pyysit minut mukaasi?”
”No eikö se ole ilmiselvää?” poika kysyi virnistäen.
”Haluan kuulla sen suoraan sinulta.”

Poika näytti epäröivän hetken, enkä sinänsä ihmetellyt. Tilanne oli outo minullekin, mutta halusin kiusaantuneista tunteistani huolimatta selvittää asiat nyt kunnolla väliltämme. Epätietoisuudessa oli inhottava elää, enkä missään nimessä halunnut kummaltakaan puolelta mitään väärinkäsityksiä.

”Minä pidän sinusta Narcissa, pidän hyvin paljon.”

En tiedä, mikä ajoi minut seuraavaan tekooni joka oli sinänsä hyvin uskalias ja varomaton, mutta jota en kuitenkaan koskaan myöhemminkään tullut katumaan: vedin pojan varovaiseen suudelmaan. Sirius tuntui yllättyneen kovin, mutta rentoutui pian ja vastasi siihen innokkaasti. Poika osasi suudella taitavasti härnäten ja hän maistui makeisten syönnin jälkeen hieman suklaiselta. Minulla ei ollut vähään aikaan aikomustakaan vetäytyä irti, vaikka huomasin kyllä ympärillä olevien luihuisten vilkuilevan meitä pahasti.

”Ystäväsi eivät taida oikein tykätä”, Sirius kuiskasi huultemme välistä.
”Älä heistä välitä.”

Rohkelikko kuitenkin vetäytyi irti minusta ja totesi:

”En halua, että joudut kuulemaanjälkeenpäin yhtään inhottavaa kommenttia.”
”Joudun joka tapauksessa”, naurahdin väkinäisesti.

Asetuin istumaan Siriuksen vierelle ja tämä kietaisi kätensä ympärilleni lämmittäen jo kylmästä kalisevaa vartaloani. Huomaamattamme oli jo tullut ilta ja viima alkoi vähitellen kiusata kumpaakin meistä.

”Narcissa… En tiedä miten tätä kysyisin, mutta… Olemmeko me nyt yhdessä? Pari tai jotain sinne päin?” poika kysyi yllättäen.

Suora kysymys sai minut kikattamaan, vaikkei siinä mitään huvittavaa sinänsä ollutkaan. Oli ymmärrettävää, että poika halusi tietää tilanteen. Hänen tapansa esittää asia oli vain ollut kovin tönkkö ja huvittava. Mutta ei kai keltään voinut täydellisyyttä vaatia.

”No mitä nyt?” poika kysyi lievästi huvittuneena itsekin.
”Se tuli ainakin lyhyesti ja ytimekkäästi”, tirskuin ja Siriuskin yhtyi nauruun.
”Mutta niin… vastaukseni on kyllä”, totesin.

Minusta järjestely oli oikein hyvä, sillä tunsinhan minä oloni hyvin kotoisaksi Siriuksen vierellä. Poika sai minut nauramaan ja nautin hyvin paljon läheisestä kontaktista hänen kanssaan. Lisäksi tilanteesta oli sekin hyöty, että Lucius ymmärtäisi ehkä jättää minut rauhaan ja keskittyä vaikka Bellaan, joka niin kovasti häntä ylisti. Sitä paitsi, miten olisin muka voinut kieltäytyä? Se olisi ollut tuossa tilanteessa lähes mahdotonta, tai vähintäänkin kamalan noloa kikatuskohtaukseni jälkeen.

Lopun iltaa istuksimme toistemme seurassa ja välillä jompikumpi uskalsi tehdä aloitteen suudellakseen. Suhteemme oli kuitenkin vielä niin alussa, ettei kumpikaan oikein tiennyt, mikä olisi toiselle liikaa ja mikä itselle, joten etenimme hyvin varovaisesti.

”Narcissa…”, Sirius sanoi yllättäen, kun makasin pää hänen sylissään pojan silittäessä hiuksiani.
”Niin?”

Poika loi katseen syvälle silmiini ja siirsi hiussuortuvan varovaisesti kasvoiltani kuiskaten:

”Olet hurjan kaunis.”