Sivut

perjantai 9. syyskuuta 2016

Iluusioita



Hävinnyt
Hän luuli olevansa rapioromanttinen
mutta olikin vain rappio
sillä oli menettänyt oikeansa ja vääränsä

Jalat kasvaneet yhteen
irvokas olento
otti haluunsa kaiken sen
joka oli piilotettu sillan alle
ripustettu hirttosilmukkaan
mutta sekin kai
oli väärin solmittu

Kuka uskoo tänään mihinkään
sellaiseen mikä ei ole ommeltu selkärankaan
ja ne siellä olevat asiat
niitä ei näe kuin peili edessä
ja toinen takana

Varjominä
Olen paennut sinua hämärillä kujilla
piiloutunut kulman taakse ja vetänyt henkeä
sillä haluan lopettaa juoksuni
haluan pysähtyä
estää seiniä romahtamasta

En anna sinun löytää minua tällä kertaa
olen tottunut liikkumaan varjoissa
annan sinun hukkua niihin

Kudon itselleni kyynelistäsi peiton
lämpimän, johon on hyvä tukehtua


Missä sinä olet?
Syötän itselleni tätä pajunköyttä
se tukkii suoneni
hiljaisina hetkinä yskin
mutta se pitää kiinni
kuin tietoinen olento
loinen, pesiytynyt minuun

Katson kivisiä patsaita
kirjoitan niille tarinoita
etten tuntisi itseäni niin yksinäiseksi
mutta ne ovat kuin hopeinen morsian
joka kiiltelee kauniina
mutta hohkaa vain olemattomuutta

Karnevaali
Inhimillisyyteni haukkoo henkeään lattialla
en meinaa muistaa, kuinka sekaisin olen
Sanani ovat ennalta kirjoitettuja
ne karkaavat selkärangastani
näkyvät vain yöllä, mutta loistavat pimeässä

Haluatko sinä olla minun uusi harhani?
Vaaleanpunainen karuselli
joka toimii hyvin huonosti

Me olemme liian isoja tällaisiin peleihin
me olemme
ja minä haluaisin vain pyöriä

Sano ettei tämä ole unta
herään kyllä aikanani


torstai 7. heinäkuuta 2016

Me emme tiedä kuka minä olen



Ompelija
Halusin sinun olevan puuttuva palaseni
ne monet paikkani
joilla korjaisin huutavan ihoni

Mutta ethän sinä koskaan sopinut
minun kolhuihini
sinä runnoit itsesi minuun
väkivalloin

Saat minut näyttämään Frankensteinin morsiolta
minulla on väärä silmä ja väärä jalka
toinen silmä tumma, toinen vaalea
ja kun suutelet minua, et kestä katsoa

Minä olen joku sellainen
jonka ympäriltä vanha aika on kuollut
Minä olen hailakka eilispäivän kuva

Rappio
En jaksa enää nousta tästä ojasta
olen liian humalassa
liian sekaisin sinusta
vai onko se sittenkin tämä addiktio

Muhun sattuu taas tämä umpikuja
se sama jossa olen ollut monta vuotta
mutta vitut minä mihinkään liiku
ja tiedän ettet sinä jaksa katsoa
kun hukun tähän viiden sentin kuralammikkoon

Harmaantunut
Kuuntelin laulua lopullisuudesta
se varmaankin kertoo minusta
sillä vuodet kuluivat liian nopeasti
eilisen ikuisuudet muuttuivat silmänräpäyksiksi
tärkeimmät merkityksettömiksi

Pääasiassa olen helpottunut
mutta kai jossain määrin melankolinen
sillä minä pureskelin tätä palasta monta vuotta
ja toivoin, että siitä olisi jäänyt edes joku maku

Auta mua
auta löytämään joku sellainen puoli tästä
jonka muste ei haalistu ajan kanssa
jonka nimeen voisin vielä vannoa

Mullistava juonenkäänne
En voi selittää itseäni auki jollekin sellaiselle
joka ei ole nähnyt kaikkia vääriä askeleitani

Voin vain istua tässä
ja toivoa että tavoitat jonkun epämääräisen kaiun
ehkä pystyt ompelemaan siitä ruman tilkkutäkin
parilla nätimmällä rievulla

Ja joo mä tiedän,
olen sisältä aika ruma
ainakin jos pintapuolisesti katsotaan
sitä mä mietinkin
että osaatko katsoa niin syvälle
Näetkö ne puuttuvat langat?
ja oikotiet
jotka kääntävät tarinan päälaelleen

Kuolema 
Mä voin maata tässä lattialla tuhansia vuosia
voit hakata nauloja vatsaani
nylkeä minut vielä uudestaan silloinkin
kun nahkani ovat jo biojätteessäsi
kaivaa jokaisen elimeni ulos yksi kerrallaan

Mutta minä en enää pelkää sinua
eikä valtasi satu minuun
minusta on tullut aave
joka on immuuni kosketuksellesi

Minä jätän tämän vanhan ruumiini sinun luokseni
sen sinä saat pitää
vaikket koskaan enää kuule yhtäkään huutoani
jolle voisit kääntää selkäsi

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Yhden aikakauden loppu



Feeniksin viimeinen elämä 
Sinä sytytät sieluni palamaan
ja minä loistan kirkkaalla liekillä
joka kutsuu laivoja kaukaisimmastakin satamasta
mutta kun sydänlankani on kulunut loppuun
minä muutun tuhkaksi
jonka ainut olomuoto on harmaus
tunnottomuus
sitä ei erota maasta
jonka päällä se makaa


Hätähuuto 
Padot rakoilevat
jokin minussa huutaa
sellainen musta, tuntematon kohta
jota olen suojellut
ja juossut karkuun
lukuisien pyhiinvaelluksien ajan

Olen menettänyt itsekunnioitukseni
olen myynyt itseäni niin halvalla
että melkein teen jo tappiota

Sitä sinä et tiedä
ja jos tietäisit
sinä kivittäisit minut kuoliaaksi
siispä kätken leninkini alle
ne kaikki likaiset rahat
ja pesen ne kultahipuilla

 
Veritulppa
Halusin kirjoittaa sinulle jotain samettista
tiedäthän, auringonlaskuista
suitsukkeista
hämyisestä kabareesta
vanhan ajan vampyyreista

Mutta jos totta puhutaan
olen käyttänyt sellaiset sanat tuhat kertaa
olen laveerannut sinulle sen auringonlaskun
liian monta kertaa
se on alkanut tuntua tunteettomalta

Haluaisin luoda jotain uutta
mutta kynästäni virtaa vain samoja sanoja
ne raukat ovat keskeneräisiä
täyttymystä vailla

Väärinpäin kasvaminen
Olen hukkunut avaruuteen
matkannut maailman keskipisteestä
universumin unohdetuille syrjäseuduille
paikkani pyyhitty tähtikartalta
jos sitä koskaan olikaan

Minä halusin aina suuren maailman
mutten koskaan ymmärtänyt
kuinka pieni siinä olisin

Haluaisin muuttaa takaisin aarrekarttaan
jossa tähtien ja planeettojen tilalla
oli kuoppia ja kallioita
mittasuhteet sellaisia
että saatoin niihin itseni rakentaa

mutta nyt minä pienenen vuosi vuodelta
ja jonain päivänä todella katoan

Tallenna tässä
Minä kävelin univalojen katua
saavuttaakseni sinut jälleen kerran
jostain kymmenien maailmojeni joukosta

Se on ollut vaikeaa
sillä rappuset siirtyvät koko ajan
ja päädyn tuntemattomiin huoneisiin
ovatko ne sinun uusia kotejasi?

Minä olen rakentanut itselleni lukuisia turvasatamia
mutta sen luulen sinun jo aavistavan
ja ehkä ymmärrät senkin
että levottomuus, se on jokin kumma osa minua
arvaamaton kuin tämä uniulappa

Olen ehkä vienyt sinulta muutamia pokaaleja
mutta hyllysi on edelleen siellä vanhalla paikalla
ja joskus toivoisin, että kävisit pyyhkimässä pölyt pois

Kaiku
Minä en pelastanut poikaani Tuonelan joesta
en noutanut haravaa
vaan itkin jokeen muutaman kyyneleen
lapselle kylmäksi peitoksi

Minä muistan anteeksipyyntöni
joita yksikään korva ei kuullut
ja veren joka valui pitkin runkoani
kun uhrasin elämän omastani

Loputon
Me kahlaamme näissä matalikoissa
ja katsomme, kun liekit nuolevat rantoja
horisontti hehkuu punaisena
puut haihtuvat tuhkaksi

Aurinkoa me emme enää näe
se on laskenut viimeisen kerran
mutta vielä puristat miekkaasi kädessä
vaikket tätä vihollista voita raudalla

Meidän luumme tulevat peittämään tämän maan
Ne luovat pohjan yön valtakunnalle
kun sammuu viimeinen valo
ja jalkasi jäätyvät kamaraan kiinni

Meidän jälkemme katoavat pimeään
ja ihmisen pojan silmät suljetaan väkisin
sillä viimeinen tähti on sammunut

Silmänräpäys
Minä kadotin sinut aikaan
ja sinut, ja sinut
luovuin teistä iäksi
sillä niin tämä maailma toimii

Me elämme kuin saisimme toisen mahdollisuuden
hylkäämme kuin se ei olisi lopullista
mutta ehkä juuri sen takia
että tämä kaikki on ainutkertaista

Haluaisin vielä kerran pitää sinua kädestä
ennen kun jatkan matkaani kohti tomua
kenties maata ikuisen hetken sylissäsi
sillä lopulta emme saa enempää
vaikka jäisinkin loppuelämäksi

Hämminki
Sä ärsytät mua
Luulen, että teet sen tahallasi
vaikka luultavasti et ole edes kiinnittänyt huomiota

Rakastuneena tunnen itseni niin katkeraksi

Tämä kerta on jotenkin arkinen
mä kirjotan paskoja runoja krapulassa
ja kuuntelen jotain suomirokkia
jota mun oikeastaan piti vihata

Mut tää on hyvä näin
sillä löysin jotain sellaisia kauneuden vivahteita
jotka saavat romantiikan näyttämään mauttomalta