Jos tämä
hulluus ei lopu, minä lopun
Kehoni kultaiset tuet
ovat jättäneet minut oman onneni nojaan
sillä pyysin niitä hylkäämään
rypemättä hyvästeissään
ja kun otan ensimmäiset askeleeni rullatuolitta
älä ota vastaan
kun kaadun
Älä
Leikitään tyhmää
Kysellään itsestäänselvyyksiä
ja pudistellaan päitä
sillä typerys on se
joka ei ymmärrä
että seuraus tälle kaikelle
on vain yksi suuri katastrofi
joka jyllää itse kunkin päässä
vieden viimeisetkin hivenet järjellisyydestä
ja ristiinnauliten
kummankin onnenrippeet
Kuinka monessa
todellisuudessa voin elää?
Lasin läpi
on kaunista katsella maailmaa
kun kosketus sattuu
enkä rampana osaa kävellä
ja äänihuulenikin ovat vaurioituneet
enkä voi huutaa kuin sen verran
että surullisimmat lauseeni
itkevät paperille
Peilissä kaikki näytti kauniimmalta
Eivätkä tätä
puutetta korjaa kauneusunet
Kumoamme loukkauksen toisella
Mikä loistava logiikka!
Annetaan sille aplodit
sillä kaikki kaunis kuolee aikanaan
ainakin painajaissaduissa
joita satelee ympärilleni
kuin miljoonien orpojen kyyneliä
kuin minun peilikuvamuistojani
Sinä teit
minusta sellaisen
Kaunis kokonaisuutena
mutta säröjä menneisyydessä
Ei, en unohda sanaa
Arvoton
Enkä
Huora
Enkä
Jako
Ne syövät minun sisintäni
vievät sydämen pantikseen
Ne jättävät minuun mustuneen tupakanjäljen
jokainen helvetinmerkki
ja vaikka otit minut omaksesi eilen
vaikka hivelin anteeksiannolla vartaloasi
ja tunsin sinut itsessäni
huusi joku silti korvaani
Arvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti