Sivut

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kuolleita kastaessa


Valveuni

Rakkauskirjeet loputtomat
tyynyinäni vannotut sanat
peittoni alla palelen
tulevan arvaan
silmiini tuijottavana
julmuutena
kylmänä auringonlaskuna

Nyt on valvottava
minun tarvitsee kuulla sinua
kun ovenraosta kuiskaat
hyvänyöntoivotuksen
joka yksinkertaisuudessaan
riittää unelmiani vaalimaan

Hautaholvi

Sisimmässäni huudan Saatanaa
jumaliin en enää uskokaan
heitetty amuletit nurkkaan
ei niistä ollut onnea tuomaan

Tässä tyhjässä huoneessa
kiroan lääkehuurussa
ja tuhatpäistä sieluani
katson rikkinäisillä verkkokalvoilla
Sen huudot moninaiset, karmivat
peittävät vastaukset korkeimmalta

Kuolonhuuto

Mädässä lihassa henkeni kituaa
vain matonsa seuranaan
kuskimassa korvantynkiin
uusia reikiä kaivamassa ytimiin

Eikä ruumiseen
tähän kankeaan lihaan
halua kajota
kuin sairain nekrofiili
- Ei hänkään, ei
perässä sielunkuvatuksen

Mutta ottakoon irti kielletyn ilonsa

kukapa on kuollut puhumaan
vastalauseita
tai rakkaudentunnustuksia

maanantai 7. tammikuuta 2013

Pahoin vääristyneitä ulottuvuuksia


Uskonsa puolesta

Hän on tuominnut itsensä tuleen
naulannut ristiin oman sielunsa
marttyyrikuolema
tämäkö on
vai surkea pila

Itsensäkö uhraa
lapsiparka
kohtaloaan kumartelee
vai naureskeleeko
surkea sattuma
ihmisen tyhmyyttä
päivittelee

Surkeuteensa
liimaa olevaisuutensa
Puutteita paikkaa
katkeruussulolla
ja itseään etsiessään
vain yhden tien tietää

Lapsuusunelmia

Vuosien takainen utopia
sormieni päissä leikittelee
toiveita kiusoittelee
muttei tietoisuudelle
hallaa tee

Pintapuolinen virne
ei pääse sisimpiin suoniin
ei virtaamaan tyhjimpään
riutuneimpaan ikävään
ja kätesi lämpö
se ihoa hyväilee

Jääkiteinen persoonani
lihaansa rikki repii
lämpösi sulattamana
kipeää tekee
suloisesti
valheessa tanssii

Mutta sisimmät tarpeet
lopulta jalkoihini virtaavat
ohjaavat matkan suunnan
kauaksi kotoisasta lehdosta
ja kuinka ollakaan
emme koskaan löytäneetkään
sulatusuunia

Verivala

Sadoilta vuosilta
ryöväämäni tunteet
maksan takaisin
myös runsaat korot
Enkä liian vakavaksi
tuomiotani tee
en kuolemaani
loputtomiin sure

En sinua katso
syyttäjän silmiin
en anna
sen pilata muistoa
Vaan mieluummin korvilleni
annan oikeuden
kuulla puhettasi kirottua

Vaikka et lupaile enää kauniita
et satumaita
edes puolikkaita
vaikka annat käsiini vain
luvan muistella rakkaudella
sen mieluummin
hellästi syliini suljen
kuin rikkoisin lupaukseni palasiin

Sillä minun sanani
eivät olleet luonteeni tapaan
häilyviä, kuolevia konsanaan
Ne taitavat vakauden paremmin
kuin sinun lupauksesi
ja minun katkeruuteni
yhä uudelleen
edesmennyt onnemme

Epävakauden valtaistuinpeli

Sinä puhut niin paljon
viisaita sanoja
luettuina toisten huulilta
Unohdat niin paljon
niitä vähemmän koreita
mutta paremmiksi todettuja totuuksia

Etkä meidän yhteytemme
kieroutunutta kontekstia
taida osata huomioida
Teennäinen ystävällisyys
muka-aikuinen
asiallinen viileys
eivät toimi tässä todellisuudessa

Siis aivan turhaan
leikit auktoriteettia
kaaoksen ulottovuudessa
jossa päde eivät
itsestäänselvyydet
vain vääristyneillä skeemoilla
niiden nuoteilla
määrätään tanssiaskeleet