Kieroon
kasvaminen
Mielipuolisuuden alkeet
niillä etenen
niitä lemmin
niillekö annan elämäni
sillä tässä kammottavassa kalmistossa
en enää tavoita itseäni
Portaideni päässä
odottaa pieni tyttö
rusetti hiuksissaan
Hän katsoo kummissaan
päätään pudistaa
kyynel tippuu silmäkulmasta
kun kauhua kantaen
hän minun luotani katoaa
Enää kaksin
peili ja minä
ja varjo takanani
Samaan aikaan
sellissä numero 666
Koskettimeni
soivat jälleen itsekseen
ja pahemman kauhun puutteessa
minä pelästyn
mutten edelleenkään uskalla katsoa ikkunasta ulos
sillä minä odotan näkeväni
aivan liikaa
Tukahdutettua
Ksylofonilapset
toistavat itseään mielessäni
enkä saa otetta taaskaan
en silloista
josta tämä alitajuntajäte
Älä syytä minua
sillä polku ei tänään ole yksinkertainen
eikä huomenna
eikä ylihuomenna
Pedon kynnet
olkapäälläni
eivät laske otteestaan
Kevät
Tunnen jo kesäniittyjen tuoksun
ja odotan jälleen hieman parempia satoja
toiveeni kauneudesta toteutukoot
olen valmis siihen kaikkeen
mitä elämä tuo tullessaan
sillä harmaat kahleeni
jäävät hetkeksi nurkkaan
kunhan saan nähdä taas
joutsenlammen
kultaniityt
ja satumetsät
Minä tiedän sen
kulman takana on kaikkeni
teekupissa lasipöydällä
vastarannalla
Tänään on se päivä
kun odotus taas alkaa
Katoavaisuus
Muistan kuulleeni kuolemasta
kerran
ollessani vasta lapsonen
viisikesäinen
Pelko täytti mieleni
lapsenajatukseni
mutta se silmitön kauhu
oli maailman kauneinta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti