Kun Amorin nuolet eivät irtoa
Haikeat sävelet eivät auta minua unohtamaan
katkeransuloista menetystä
kylmiä sanoja
ja katkenneita tikareita
(Kauneimmat rakkaustarinat eivät pääty onnellisesti.)
Viimeiset virteni luettiin laulamatta
kun sanoja ei riitä
määrittämään tunteita
Ota se pois minusta
teräväksi hiottu
lasinsirpale
Ommeltuna sinuun
Tuhansia pisteitä
jono on loputon
Päässäni hakkaa
ne kolme sanaa
jotka tukevat umpisolmujani
Eikä laaja tunneskaalani
pelastanut meitä
Tänään
Revittyjä sivuja
Pysähtyneet kirjaimet
loukkaavat muistoamme
kun pöytälaatikkojen pölyistä
nostan tunteita
Minä pelkään huomista
(vai luomista?)
eikä tämä hirvittävä trauma
auta asiaa juurikaan
Voi kun ymmärtäisit
etten ole paha
ainoastaan erilainen
Näin täällä eletään
Tunnustelen sinua lasin läpi
ja kaikki tuntuu väärältä
Sinä tiedät
että sisälläni on sinulle paikka
jota mikään aika ei varasta
Sillä tämä kylmä maailma
se ei anna minun unohtaa
vaan johdattaa harhaan
Antoi minulle silmät
jotka ovat sinulle sokeat
Olenko minä kestävä?
Peilini ei kerro minulle totuutta
kauniit kasvot rakkautta
Kuinka voisin kääntää
todellisuuteni toiseksi
Se on yhtä mahdollista
kun haudata ikuisuustoivomme
ainut oljenkortemme
Sylje pois
Muistot kiertelevät ympärilläni
syövät minua hiljalleen
mutta tänään minulla on hopeinen haarniska
jossa ei ole pilleriluukkua
Sääli sinänsä
että loppujen lopuksi
monet asiat ovatkin kestäviä
ja minä olen paha ihminen
jos nielaisen
Kaikella on puolensa - ystävällisellä hymylläkin
Sinä mitätön pieni olento
kerää luusi ja laskeudu hautaasi
Minä teippaan suusi umpeen
ja naulaan arkkusi
sillä tästä sinä et enää nouse
Typerys
Turhake
ja jos olemassaolosi tuntuu kurjalta
- hoidetaan ongelma
Kuka kaipaisi pinnallista paskaa
muutamia rikkonaisia luita
ja hukkaan heitettyjä toiveita
Nurkassa
Toisinaan ihmettelen ajatustapaasi
Kuinka paljon maksan yhdestä ajatuksesta?
Toisen
Kolmannen
Yhden sirpaleen lisää
Minun pitäisi inhota itseäni
typerästä myötätunnosta
Mitä minä tästä saan?
Typeriä korulauseita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti