***
”Kiitos Lafianna”, totesin epävarmasti
tarkastellen sisareni minulle taiteilemaa kampausta peilistä,
”huolimatta siitä, että makuni on
yksinkertaisempi, on minun myönnettävä, että olet taitava näissä. Mutta eipä
tuo ole ihme, kun olet tukkasi kimpussa auringon ensisäteistä siihen hetkeen,
kun se on kaikkein korkeimmalla.”
”olemme ylhäisiä naisia, Aravel,
emmekä voi näyttää ihan miltä sattuu. Sinun olisi ehkä hyvä joskus ajatella
sitä. Katsoitko itseäsi peilistä ollenkaan sen jälkeen kun tulit palatsista
eilen? Et ollut mitenkään hehkeimmilläsi.”
”Suuret kiitokset, rakas sisko. Hiukseni
eivät aina voi olla kauniit, sillä minä toisinaan teenkin jotain, enkä vain
istu patsaana palatsissa”, tiuskaisin.
”Niinhän sinä tunnut tekevän.
Toisinaan mietin, että mitä te oikein siellä mahdattekaan tehdä, kun tulet
varsin nääntyneen näköisenä kotiin”, Lafianna naurahti pilkallisesti.
”Olet kamala. Alec on minulle kuin
pikkuveli”, totesin puistatuksen vallassa. Kuinka sisareni saattoikaan esittää
niin vastenmielisen kommentin, vaikka tiesi varsin hyvin, kuinka veljellisiä
tunteeni serkkuani kohtaan olivat?
”Hän on myös tuleva kuninkaamme.
Oletko sattunut miettimään sitä?” Lafianna hymähti merkitsevästi.
”Maeron, toisitko kamomillaöljyn?”
Sisar vielä kehotti joutilaana seisovaa miespalvelijaa.
”Tietenkin, neiti” tämä vastasi tarjoten
Lafiannalle tämän pyytämää epämääräisen näköistä pulloa.
”Vieläkö sinä laitat tukkaani
jotain? Näytän pian aivan naurettavalta”, ähkäisin.
”Näytätte oikein kauniilta aina,
neiti Aravel, älkää siitä huolehtiko”, Maeron kiirehti sanomaan.
Loin miehelle kiitollisen hymyn, johon
tämä vastasi ujon yllättyneesti. Lafianna sen sijaan näytti nyrpeältä saamani
kehun johdosta, enkä voinut kuin ihmetellä miksi. Eivät minun saamani kehut
olleet häneltä pois. Kyllä hänen täytyi itsekin tietää näyttävänsä upealta ja
tuhannesti näyttävämmältä kuin minä hopeajoutsenen sulilla koristellussa,
vartalonmyötäisessä puvussaan, ja loisteliaissa kuukivikoruissaan. Hänen
kasvonsakin olivat taitavasti maalattu sinertävillä sävyillä ja hiukset kiilsivät
valkoisina kuin platina. Kuinka hän siis jaksoi katkeroitua yhdestä typerästä minun
saamastani kehusta? Enhän minä kuitenkaan vähäisine koruineni ja
vaatimattomampine asuineni ollut edes verrattavissa hänen loistoonsa.
”Voi Maeron, sinä sen sanoit, olen
täysin sisareni varjossa, täysi mitättömyys hänen rinnallaan”, Lafianna huudahti
kaikesta huolimatta heittäytyen dramaattisesti sängylle. Vaikka sisareni käytös
oli säälittävää, oli myönnettävä, että hän osasi asiansa. Tuskainen ilme hänen vitivalkoisilla
kasvoillaan olisi riittänyt sulattamaan kylmimmänkin sydämen.
”Käsititte aivan väärin, neiti, te
olette myöskin erittäin häikäisevä”, miespalvelija pyrki kiireesti korjaamaan.
”Älä valehtele minulle, Maeron, kyllä
minä huomaan sinun yrittävän vain lohduttaa minua sanoillasi”, sisareni
parkaisi, enkä voinut kuin paheksua tyttöä, kun tämä ei mitenkään pyrkinyt
peittämään avonaisen pääntien ja sen hetkisen asennon seurauksena paljastuneita
rintojaan.
Ne eivät jääneet selvästikään
huomaamatta myöskään Maeronilta, joka näytti toisaalta hyvin kiusaantuneelta,
toisaalta täysin hurmioituneelta edessään avautuvastaan näystä. Ihmettelin
suuresti, kuinka Lafianna kehtasikin tehdä yhdestä typerästä kehusta mokoman
tragedian, jossa kaunis sankaritar riutuu kuoliaaksi muka sydämettömän miehen
julmuudesta. Vihasin tapaa, jolla sisareni sai aivan viattomat ihmiset
tuntemaan itsensä väärintekijöiksi ja sen myötä tekemään aivan turhia
palveluksia hänelle.
”Lafianna, älä viitsi –”
”Voi sentään, pääni on räjähtää”, tyttö
voihkaisi keskeyttäen vastalauseeni.
”Oletteko varma, ettette kaipaa kylmää
käärettä otsallenne, neiti?” miespalvelija varmisti sisareltani.
”Kyllä, sen minä juuri tarvitsen,
haepa sellainen minulle ja pyydä samalla äiti tänne! Voi, kipuni ovat niin
kauheat!” sisar huudahti ja niinpä hänen sanojensa johdosta Maeron kiiruhti
oviaukosta ulos, epäilemättä pitäen kunnia-asianaan etsiä apua riutuvalle
prinsessalle.
”Onko sinun aivan pakko järjestää
mokoma kohtaus noin turhasta asiasta? ” kivahdin palvelijan poistuttua.
”Älä viitsi, Aravel, minulla on
hirvittävät kivut”, Lafianna voihkaisi.
”Tuo ei tehoa minuun. Turha edes
yrittää. Sinulla ei ole mitään hätää ja tiedät sen varsin hyvin itsekin”,
tuhahdin.
”Kuinka sinä voit olla noin julma?
Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni sinulta moista, kylmää kohtelua? En voi
mitään sille, että nämä kivut ottavat minusta vallan. Tiedät itsekin, että saan
toistuvasti näitä kohtauksia. Odottaisin sisareltani edes hieman myötätuntoa!”
”Kohtauksia ja kohtauksia,
kaikilla on toisinaan pääsärkyjä, sisko hyvä, eikä siinä ole mitään vakavaa tai
erikoislaatuista. –”
”Mitä täällä tapahtuu? Maeron
kertoi minulle, että Lafiannalla on jokin hätänä”, äitimme hätäili juostessaan
huoneeseen.
”Ei kerrassaan mikään, Lafianna
vain jälleen leikkii traagista sanka-”
”Voi äiti, minulla on jälleen
aivan kauhistuttavat kivut ja Aravelkin vain ilkeilee minulle kuin olisin
tehnyt hänelle jotain! Minulla on niin hirveä olo, en kestä olla!” sisareni
huudahti päälleni.
”Voi kultaseni, Maeronilla on
sinulle kylmä kääre, jos se helpottaisi oloasi”, äiti totesi kääntyen sitten
minun puoleeni. Osasin odottaa moitteita, sillä äiti oli aivan yhtä sokeita
sisareni käytökselle kuin Maeronkin. Onneksi isä ei sentään ollut yhtä
hyväuskoinen.
”Miksi sinun täytyy rasittaa
sisartasi ilkeilyllä, Aravel? Tiedät kyllä, että hänellä on hyvin herkkä sielu,
joka ei siedä pahoja sanoja etenkään rakkailta perheenjäseniltä.”
”Hän ei ole herkkä, hän on vain
draamanhakuinen, sanot mitä sanot”, totesin viileästi.
”Nyt sinä olet epäreilu –”
”Äiti! Tule tänne vierelleni! En
jaksa näitä kamalia kipuja yksin. Voi, miten minä ikinä selviän näistä!”
Lafianna keskeytti.
”Voi kultaseni, oletpa sinä
huonossa kunnossa. Pitäisiköhän sinun vain levätä tämä ilta ja unohtaa
tanssiaiset kokonaan? Tuleehan niitä uusia.”
Lafianna näytti tyrmistyneeltä.
Hän näytti unohtaneen tanssiaiset kokonaan enkä voinut täysin estää
vahingoniloisten tuntemuksieni näkymistä päälle päin. Äiti ei onneksi pannut
tätä merkille, mutta sisareni kyllä huomasi pienen hymynpoikasen huulillani ja
näytti suorastastaan kiehuvan raivosta. En voi kieltää, etteikö se olisi aivan
oikein hänelle.
”Voi äiti, kyllä minä olen niihin
mennessä kunnossa, odotahan vain. Ehkä minä arvioin tilani hieman väärin. Olen
oikeastaan jo aivan kunnossa” Lafianna yritti vakuutella pompaten istumaan.
”Kultaseni, tiedän, että haluaisit
kovasti mukaan, mutta tuollaisen kohtauksen jälkeen en voi mitenkään päästää
sinua. Ties vaikka sairastuisit pahemmin.”
”Äiti sinä et voi tehdä tätä
minulle! Siellä on koko yhteisömme ylimystö, en minä mitenkään voi jäädä pois! Nämä
ovat ehkäpä vuoden tärkeimmät tanssiaiset, minunhan pitää pian löytää
kumppanikin itselleni –”
”Älä huolehdi, rakas, sinähän olet
vielä nuori. Sinulla on vielä monia hyviä vuosia ja sinun kauneudellasi saisit
miehen niiden jälkeenkin. Voit aivan hyvin jäädä lepäämään. Turhaan suret”,
äiti yritti lohdutella ja näin, miten hänen vakuuttelunsa saivat Lafiannan ainoastaan
raivostumaan pahemmin.
”Aravelkin menee sinne! Se ei ole
reilua! Minä olen ainut, joka jää pois, ja minkä takia: jo aikoja sitten ohitse
menneen vaivaisen pahoinvoinnin! Tämä on niin julmaa ja turhaa! Äiti rakas, et
voi tehdä näin!”
”Kultaseni, minun on pysyttävä
päätöksessäni. Sinä et voi lähteä tänään minnekään, olen pahoillani”, äiti
huokaisi raskaasti.
Lafianna käänsi selkänsä meille ja
puhkesi katkeraan itkuun, enkä tiennyt olisinko ratkennut vahingonilosta vai voinut
pahoin hänen säälittävyydestään johdosta. En saattanut ymmärtää, kuinka joku
saattoi käyttäytyä sisareni tavoin. Tyttö oli kuin pieni lapsi, jonka omat
tarpeet olivat tärkein prioriteetti ja hänen pieninkin kipunsa maailmaa
järisyttävä. Äskettäin mieleni oli tehnyt jäädä ilkkumaan Lafiannan typerää
erehdystä, mutta nyt minua kuvotti hänen säälittävät manipuloimisyrityksensä
niin suunnattomasti, etten voinut jäädä katsomaan mokomaa näytelmää enää yhtään
pidemmäksi aikaa. Ehkä saisin illalla tyydytykseni, kun tanssisin Yhteisöin komeimpien
miesten keräten näiltä kaikki ne kohteliaisuudet, jotka Lafianna olisi minulta
muuten varastanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti