Pyysit huutamaan hiljaa

Iltahämärässä

Viimeiset hyvästelysäteet

valaisevat laituria

kastepisaroita palaneella puulla

enkä tällä kertaa karkaa pelastusveneeseen

vaan vajoan kanssasi

uuteen todellisuuteen

annetaan tämän päivän kuolla

Takertumispelottomuus

Synkkyysmetsissä

kahden tumman sielun tanssi

punoutuu kiihkeämmäksi

Herätä minut jos vaalenen

älä anna kauneuden karista

sillä pakeneminen karkasi

sen käsistäni juonittelit

Onko tämä kosketus turmiomme

armonisku typeryksille?

Mistä olen varma:

täydellisyydestä

sointuvista askelista

Elämänvirta

Kovakourainen suudelma

Ote lantiolta

Kynsien upotessa lihaan

hän on euforiassa

Kuoleman tehdessä tilaa huudolle

joka palauttaa energian

kuihtuneisiin soluihin

”Lauseesi ovat kauniita”,

kuiskaat

mutta minä nauran

sillä tässä huokaisussa

en mieti runoutta

Vala

Vavahduksia energiavirroista

sinä kuljet ruumiissani

Kiipeät alitajuntaan

Intohimosateessa

kasvaa kauniita kuvia

kun kahlitsen sinut huoneeseeni

enkä päästä otteesta

ennen kuin kiljut nimeäni

tuhannen viulun valituksin

Mielihyvästä

me lähdemme yhdessä

 

Hävisin Luojalle

Pysy paikoillasi

tahdon maalata raamisi

näihin sanoihin

mutta verrattuna sinun kauneuteesi

nämä ovat ontuvia aloittelijasäkeitä

Olemuksestasi täydellisestä

kertovat vain tuhannet ylistyssanat

ja tämäkin runo

on vain parodiapilkkaa

Ansaitsisin saada korvilleni

vaikka yritin kirjoittaa oodia