Tuhkaterälehtiä ja
höyhenoksennusta. Ympäristöni on palasina. Kaikki toiveet eilisestä hukutettu
rasva-altaaseen, jossa käristyminen on vain toisiksi pahin asia.
Alitajuntajäte. Tajunnanvirta oli aliarvostettua. Merkityksettömyys on loppujen
lopuksi se, mikä todella merkitsee. Haha. Turhaakin turhempia lauseita, vain
kirjoittamisen ilosta. Mutta niissä piilee totuus, kun osaa katsoa tarpeeksi
syvälle. Rivien välit, niistä voi löytyä aarrekätköjä.
Minulta on turha odottaa
loogisuutta. Etenkään tänään. Olen vain kasa kipua, vapaus heitettynä nurkkaan
tapettuna. Nyljettynä. Itseinho ei ole minua varten, mutta kummasti aistin sen
silti oveni takana. Pimpom, ovikello nauraa. Mutta minä en avaa, vaan eristän
itseni maailmasta.
Enkä osaa pitää kiinni. En
sinusta, en hänestä, en kenestäkään koskaan. Kaikki ihmissuhteet vain
väliaikaista kiputilaa, niin minä luulen tänään. Masokisti. Turhan dramaattinen
sellainen. Huomionhaku on oiva elämäntapa, mutta yksinäinen. Etenkään kun
toiset eivät ymmärrä. Sokeita on hankala saada näkemään minun kantaani, minun
väriloistotodellisuuttani. Kuinka meissä kaikissa loistaa tuhansia
inspiraatioita, jotka pitää vain osata vangita. Katseessakin voi olla tuhannen
toisen voima. Minussa miljoonan. Itserakasta? Ei, osaisit sinäkin jos
yrittäisit. Mutta sinä makaat harmaudessa aivan mielelläsi. Ryvet siinä kuin
vähä-älyinen koira. Vaikka et sinä ole tyhmä, kyllä me kumpikin sen tiedämme. Olosuhteet
ovat suuri tekijä tässä ongelmassa, enkä minä usko niiden katoavan minnekään. Kuten
en sinun sokeutesikaan. Maailma teki sen sinulle, mutta olet ainut, joka sen
voi poistaa. Yhteiskunta ei vaivaudu, turha luulla. Se korruptoi sinut
mielellään vielä pahemmin. Tekee osaksi Gina Tricotin mainosjulisteita ja
Ronald McDonaldin hymyä.
Minä olen paha. Niin ne
sanovat. Rakastavat sitä kuvausta kiinnitettynä kaulaani. Huono ihminen. Ei
moraalia.
Moraali on vain kaava. Se on
vain ase toista vastaan. Moraaliton on helppo sana karmivalla kaiulla. Heitetään
se päin näköä ja toisesta tehdään irvokas hirviö. Mutta moraali ei tee
kenestäkään parempaa. Ei se, että sinulla on kasa jo kokoon kuihtuneita
sääntöjä, joita mesoat kovaan ääneen noudattamatta. Kuinka moni meistä
julistaakaan oppeja, joita vastaan sotivat? Kuinka monta pettymystä asuukaan
niissä?
Minä olen mieluummin ilman.
Toimin tarpeeni vallassa. Oman tunteen ja järjen. En yhteiskunnan sanelemien
normien. Minä olen vapaa, mutta ei, en ole. Minä tiedostan tanssini marionettina,
mutta se ei tee minusta oikeaa tyttöä. Nenä vain kasvaa kasvamistaan. Päähäni
takertuneet lauseet, tarpeiksi naamioidut säännöt, kaavat… Hyvä luoja.
Tiedostus on vain tuskaväline, rangaistus minulle Suurelta herralta. Mitäs
aloit ajattelemaan, nyt saat maksaa karvaan hinnan.
Voi, voi pientä nukkea. Joko
jalat katkesivat?
Ja kaula.
KLISEE.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti