Joulukuu
Uneliaita romantiikkataivaita
niissä asuu mieleni
talvi-illoissa sykkivät muistoni
paljain jaloin pakkashangessa
huuruhengityskuiskeessa
onnenkyynelineen tanssivat
kuvitelmakaipaukset
Ja minä lämmitin kiukaani empatialla
kun en saanut kummempaa
kaakaorakkautta
Kaunistellaan
Ohjaa minua tuolla harmaalla tiellä
-
ei
älä
en halua tulla sinne
paeta apatiaan hiomapapereita
vaikka olen jo vereslihalla
Kukaan ei halua kahlita tylsyyteen
sillä kettingit ovat loppuunmyytyjä
Gallia
Aikojen takaiset kuvitelmat
ottavat minut syliinsä
tuudittavat eskapismiuneen
muistaen kotia
näkymättömässä maailmassa
jonne kirjoitin sielunkumppaneita
tarttumaan tunnelmista
Haen sanoja
vangitsen kuvaan vihreyssalongit
ja elämäni harmonia
nostalgia
rakastaa minut puhki
Vedenneito
Vuorikiteet kaulallani
sumujokien risteyksessä
melon tummuudessa
rauha laskeutuneena ylleni
ja etäisissä metsissä
haltijakellot
laulavat kaipuusta
viimeisistä virroista
ja ennen tyynien vesien ajanlaskua
lasken murheeni
Ahdin harteille
Ylensöin intohimoa
Ahnehdin ahdinkoa
ja ylpeyteni rakasti minua
Lukitsen tuon lippaan hetkeksi
nähdäkseni astraalisilmilläni
enemmän todellisuutta
kuin tyttösen peileillä
Draamakuningattaren korot
jäävät nurkkaan hetkeksi
kun sieluni juoksee vapaana
olevaisuutensa kannaksilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti