Syöpänä ilmaan
Tupakansavua
edessäni käveleviä nostalgioita
En halua mennä sinne
missä rauniot asuvat
Piiloudun baaritiskin alle
katselen hiljaa elämää
kun mikään ei tunnu omalta
olen kadotuksessa
Miksi
miksi
en saa kirkua
saneletko sinä sen
typerä puoliskoni
Pakkasöinä
Tärisevät kädet
eivät tunne kylmyyttä
turtumus
vie minut mukanaan
tutumpaan olotilaan
Kädet taskuissa
sylkäisen kaupungintalon kulmaan
Olen totaalisen hävinnyt
sodassa maailmaa vastaan
tuntemattomuus kirouksenani
olen hypännyt
tuhannetta kertaa
Mutta hengähtää en osaa
Pölyyntyneet hautakammiot
palasin taas
hetkeksi arkkuuni marmoriseen
Kunhan totuttelen
makoilen hetken
sillä on terapeuttista
kokea hetken itsemurha
Tiedämme
Vampyyrina elellä
loisena
Energiani kasvaa muista
ilman kipua
henkeni katkeaa
Raameissa
Naulaan itseni lattiaan
vielä toiseksi vuorokaudeksi
vaikka pakko on astella
käärmeenpesään antautua
katsesyötiksi lupautua
Vaikka olen minussa
vain palasia haikeudesta
Olen ikuisena maalauksessa
tunteettomassa kuvitelmassa
Zombie
Elämätoivoja
pelastuskolehteja
Heitän kolikkoihin
yhden hengen
puhallan täyteen rakkauttani
omatunnontuskat
sillä olen vajavainen
Suruhuntu kasvoilla
kyyneleeni kuolevat
ja löydän itseni
omista hautajaisistani
kesken ruuminavaukseni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti