Sivut

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Palanen sinulla, palanen hänellä ja yksi maailmalla


Sieluni on sinun

Sisimpäni tyhjä ilman sinua
ja mietin
kuinka voisin olla
jos nyt sanoisin
etten astu sitä askelta
jota olen suunnitellut
elämäni
unelmoinut yöni
ja itkenyt päiväni
Sinä olet siitä samasta maailmasta
jossa asuu minunkin sieluni
Sinä olet minun unikuvani
Ainut ymmärrykseni
ja jos nyt työnnän sinut pois
mitä jää tyhjälle kuorelle?

Kuinka pitkälle voit venyttää minuuttia?

Älä muistuta
Älä tee kivuliaampaa
Älä viljele suolaa haavoissani
sillä tiessämme kasvaa umpikujia
Enkä voi enää pitää sinusta kiinni
-       tiedät sen itsekin
sillä rakkaustarinassamme
asuu kymmeniä epäluulodemoneja
vainoharhoja
ja
petettyjä kuiskauksia
Mutta kun sanot
”rakastan”
olen hypnoosissa
auta minut karkuun
päästä pois otteesta
sillä tämä rakkaus
se on väärä
ja pidemmän päälle
ikävystyttävä

Marjastat huonoon aikaan

Minä olen raakile
älä poimi vielä
Asun vielä lapsuussiteissäni
Ikävystymisnaruissani
Kärsimys kasvaa suonissa
sydämessä
aivoissa
Mutta mitä voin tehdä
sillä jos repäiset minut tänään
en koskaan muutu kypsäksi

Pakkopaidassa

Neljästä enkelistä
kolme pudistelee päätään
vain yhden epäröidessä
on omatuntoni hajalla
Näen vaaran itsekin
mutta te ette aisti tunteita
ette tavoita näitä tiloja
joissa sieluni rypee tyhjänä
Kuinka voisin itkeä teille
että sieluni roikkuu ristillä
köytettynä seiteillä
Kuka sen saattaa ylösnousemukseen
jos ei hän

Karkasin käsistä

Pakenen harmaudesta
hevoseni laukkaa jo
ja säestyksessä säkkipillien
saavun maailmani porteille
demonien vaipuessa nurkkiinsa
alimmille kerroksille
ja valtakuntani pasuunat hakkaavat
niiden kuulon olemattomaksi
olemuksen mitättömäksi
ja kruunajaisseremoniani
se voi alkaa viimein
sillä luomani kaaos
se on niin eskapistista
että itken runokirjoja

Naurunkyyneliä

Sataa
paistaa
täällä tänään kumpaakin
Näetkö sateenkaaren?
Nuo värimaailmat
Sävyeroja et saata huomata
sillä ne ovat täällä tänään
sisällä piilossa
minussa
(nauravat)

Katseessasi häpeän ikävää

Silmäsi naulautuneet ikkunaan
otteeni kirpoaa
ja yhteyteni valittaa varattua
Missä sinä olet?
Missä laulat hauraalla sielullasi?
Todellisuuden rajamaillako
Maailmoissa
joissa minä en ole asunut
ja sinä sanot:
Kiinni menneisyydessä
mutta epäilen karvaasti
sillä punahuulilta kuiskatut lauseet
maistuvat valheilta
ja silmiini takertunut katse
itkee ulkona
unissasi
joissa huudat vierasta nimeä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti