Ikävän kielillä
Kaipauksen
kynnet
raapivat
selkääni
nähdessäni
unta sinusta
ja
viininhuuruisista maisemista
Minä
haluan sinut
kiinnittää
tähän
pitää
hetken paikallaan
Tänään
tahtoni kaipaa
sinut
kokonaan
kaikin
puolin
myös
sen kielletyn
Ole
kiltti -
…käännä
vain pääsi pois
Tänään en huuda
Minussa
palaa
mutta
punapäätyttö istuu paikallaan
ei
huomaa käryä
ei
hiiltyneitä verisuonia
enkä
minä osaa huutaa
ettei
hän vain merkille pistäisi
kuinka
paljon minussa kasvaa puutteita
kuinka
minussa elääkään rakkautta
sinuun
ja humalaan
tähän
mahdottomaan maailmaan
jonka
naruilla tasapainoilen
sinuun
kurkottelen
harhakuviin
osuen
Ja piirsin huuruun maailmoja
Sumumaisemissa
aamukastetarinoissa
asuu
luonnonlapsia
toisiinsa
kiinnittyneitä olevaisia
ikuisessa
harmoniassa
ne
itkevät
kuin
ilosta
ja
siemailevat vettä apilanlehdiltä
ikuisuusonnen
maalatessa kasvot
violettiin
ja sineen
Tänään
kaipaukseni asuu
noissa
nostalgiaolennoissa
niiden
täydellisyyskonsertoissa
ja
viimeisissä sanoissa
jotka
ne painoivat huuruun
Kotikaupunki
Varastelen
tunnelmia
säntäilen
välillä ihmismassojen
ja hei
pikkukaupunki
katsokaa
olen
sopivasti
kummallinen
Kun
nauran astetta kovempaa
ja
humala sekoittaa jalkani
mutta
välittäisinkö
kun
sieluni tanssii tähtien kanssa
ja
mielessäni kasvaa purppuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti