Toisaalta
Sinulla
ei ole valtaa
tehdä
minusta paniikkikohtaushirviötä
syöttää
minulle piikikkäitä tunteita
ja
laittaa oksentamaan
uudelleen
ja
uudelleen
verelläni
maalailemaan
huoneeni
vihreille seinille
sillä
olen liian poissa
tunteakseni
sanamiekkojasi
ja
kun puhut
vain
huokaisen
Katsot
kysyvästi
Minä
hymyilen
Miksi
niin rauhallinen?
Miksi
niin sekava?
Kolme sanaa sadismiin
Jyllää
minussa
mieleni
pyörremyrsky
katkoo
s i t e i t ä
Näin
huomaatko?
Riks
raks
poks
ja
olemme kuihtuneita terälehtiä
Silkkilakanoilla
pölyisillä
suudelmat
maistuvat pilaantuneilta
ja
keho kaikuu tunnottomuutta
Kultaseni
jos
minä olisin tänään päällä?
Epäuskon ja vahingonilon
nimeen
Siitä
on aikaa
kuin
viimeksi kirjoitin sinusta
(sillä
olet niin säälittävä)
Jos
kaikki olisivat kuin sinä
voisin
ampua kuulan kallooni
pelkästään
myötähäpeästä
Minua
hävettää
sanojen
vuoto
Oliko
tämä hyvä idea?
Ehkä
ei
mutta
en voi kuin ihmetellä
milloin
sinusta
tuli
itkurätti
johon
ihmiset pyyhkivät
säälilikansa
Olenko otettu?
Tämä
alistuvuusleikki
se
viettelee osia minussa
Tapa
jolla kosketat minua
-
olen
imarreltu
Keho
on kaunis tänään
mutta
ajatukset ovat rumia
sinulle
kultaseni
Näitkö
ne
kun
halusit minut
katsoen
silmiini?
Kun maailma loppui silmissäni
Maailman
laidalla
korkeimmalla
muurilla
sadepisaroiden
paetessa hiekkaan
ongin
sanoja suolavedestä
ja
katselen myrskytaivasta
pysähtyneessä
hetkessä
ja
ensimmäisen kerran
rauhallisena
Painajaisolennot
Näissä
luolastoissani
vesi
mustuu aikaan
ja
oliot
ne
ovat niin karmeita
että
pidän silmäni kiinni
käpertyessäni
syvennykseen
vaikka
valoni houkuttelee ne
kynsillään
raapimaan
verestävillä
silmillään tutkailemaan
ja
mietin
uskoako
kun
kerran eräs kuiskasi
etteivät
ne tahdo pahaa
Väripilkku
Ruumiini
velttona maassa
mutta
sisälläni elää vielä
pieni
keiju
tahtoen
lentää
mustasta
sumusta
jälleen
satumetsän siimekseen
luokse
sielunkumppaniensa
kotikonnuille
sillä
taiteilija maalasi
tämän
kuvan tylsäksi
arkimaisemaksi
Hautajaissaattueessa
Silmäsi
melkein lasittuneet
ansaitsevat
elää vapaina
Älä
käperry kuolemaan
depressiouneen
Ole
kiltti
herää
rakas
keskeytä
hidas
hyödytön
poismeno
sillä
mitä maailma menettääkään
jos
nyt irrotat
Väärissä fantasioissa
Linnassani
kummitusaaveet
juoksevat
kuin tanssien
sanelen
niille rytmin
kirjoitan
nuotit
jotka
sidon jokaisen jalkoihin
Tämä
tuntemattomuus
karmaisee
monia
maireat
aaveet
virnuilevat
haarniskat
ja noitapiirit
suljettujen
ovien takana
Minun
valtakunnassani
et
uskalla liikkua pimeällä
yksin
Kirjoitettuna otsaani
Kuinka
periromanttista
onkaan
tarjoilla leivoksia
hopeatarjottimelta
Kuorrutteena
mansikkahymyt
Eikö tämä ole jo liian
imelää?
ja
piparminttusuudelmat
Hymyillään
kameralle
voi
kuinka kaunista
koristellaan
kuvat sydämillä
ja
runonpätkillä olemattomilla
Tässä
muotissa minä puhun
Tässä
muotissa toimin (melkeinpä kokonaan)
ja
minä toivon
etten
siinä muotissa kuole
Sillä
unissani leivoksissa on arsenikkia
valokuvat
irveisiin vääristyneet
imelät
runot kirosanoiksi vaihtuneet
ja
suudelmat
ne
aikaan kuluneet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti