Samoilla
vesillä, vierailla mailla
Jälleen kerran
näiden vesien äärellä
jokaisen aamunkoiton tapaan
juomme herättääksemme kaipauksen
meissä asuviin vuosiin
joita kuitenkaan tavoittamatta
voimme haikeudessamme katsoa kuvastimeen
nähdä palasen sielusta
joka unohtui vanhojen tapojen aikaan
pakanajumalaan
Hänen laulunsa
Näistä luolastoista
olemme lunastaneet kauneutemme
sen lähteistä elämänvoiman
jota sammuttamaan ei sadat velhot
kyenneet loitsuillaan
Tuulesta luin matkamme keston
kirjoitin kivellä sieluuni
Kuinka laulujemme kirkkaus
kaikuukaan tummilla käytävillä
eksyttäen viholliset pimentoon
julmuuteensa vaienneet kuiskauksiin
ja kun viimein varjot saavuttavat miekkamme
emme enää ole läsnä heille
Toisilla
mailla lunastettuina
Ajassa revitty kotini
varastettu kokonaisuuteni
seppele kuihtunut sydämettömyyteen
maailmamme rakkaaseen sieluttomuuteen
Kuka varasti olevaisuuteni
säkkipillisoinnuista terävyyden
Kuka maalasi kasvoni väärillä väreillä
joilla en edusta itsekunnioitustani
en ollenkaan
jätin sen kaukaisiin maihini
jotha tuhannen vuodenkin jälkeen leimuavat
ikitulessa sieluni
autuaimmat kammiot
Tuulten kutsu
Sumulinnoissa
laulavat druidilapset
kuiskivat salaisuuksia tummimpaan yöhön
minun melankoliarakkaudestani
vuosisatojen takaisesta unelmastani
Susilaumani uljaimmat
liittyvät konserttoon
eivät unohtaneet sisartaan
kylmyyteen kaukaiseen
tunnistavat yhä
näiden aikojen suunnatessa länteen
Opintie
Kohtuuttomuuteni kasvaa
verhoaa alleen arkinautinnot
ja itken olematonta kohtaloa
sillä tätä tietä en kelpuuta itselleni
maailmassa jota en nimitä omakseni
Muualta olen tullut
muualle olen menevä
kun aika koittaa
olen valmis hiljaisuusjoille
sieluni kaukaisille rannoille
joilla asuvat kadonneet muistoni
ikuiset muinaislohtuni
Tänä päivänä en ole eksynyt
mutten tavoita täydellistä minuutta
Ehkä kuitenkin
osaan elää hetken
ilman kruunuani oikeutettua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti