Sivut

perjantai 9. syyskuuta 2016

Iluusioita



Hävinnyt
Hän luuli olevansa rapioromanttinen
mutta olikin vain rappio
sillä oli menettänyt oikeansa ja vääränsä

Jalat kasvaneet yhteen
irvokas olento
otti haluunsa kaiken sen
joka oli piilotettu sillan alle
ripustettu hirttosilmukkaan
mutta sekin kai
oli väärin solmittu

Kuka uskoo tänään mihinkään
sellaiseen mikä ei ole ommeltu selkärankaan
ja ne siellä olevat asiat
niitä ei näe kuin peili edessä
ja toinen takana

Varjominä
Olen paennut sinua hämärillä kujilla
piiloutunut kulman taakse ja vetänyt henkeä
sillä haluan lopettaa juoksuni
haluan pysähtyä
estää seiniä romahtamasta

En anna sinun löytää minua tällä kertaa
olen tottunut liikkumaan varjoissa
annan sinun hukkua niihin

Kudon itselleni kyynelistäsi peiton
lämpimän, johon on hyvä tukehtua


Missä sinä olet?
Syötän itselleni tätä pajunköyttä
se tukkii suoneni
hiljaisina hetkinä yskin
mutta se pitää kiinni
kuin tietoinen olento
loinen, pesiytynyt minuun

Katson kivisiä patsaita
kirjoitan niille tarinoita
etten tuntisi itseäni niin yksinäiseksi
mutta ne ovat kuin hopeinen morsian
joka kiiltelee kauniina
mutta hohkaa vain olemattomuutta

Karnevaali
Inhimillisyyteni haukkoo henkeään lattialla
en meinaa muistaa, kuinka sekaisin olen
Sanani ovat ennalta kirjoitettuja
ne karkaavat selkärangastani
näkyvät vain yöllä, mutta loistavat pimeässä

Haluatko sinä olla minun uusi harhani?
Vaaleanpunainen karuselli
joka toimii hyvin huonosti

Me olemme liian isoja tällaisiin peleihin
me olemme
ja minä haluaisin vain pyöriä

Sano ettei tämä ole unta
herään kyllä aikanani


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti