Sivut

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Sielu alennuksessa, sydän mustunut ja ruma



Enneuni
Koin kaiken taas ennalta
siinä unessa, jossa pakenin sinua
Olin jälleen krapulassa
pitelin päätäni ahtaassa asuntovaunussa
ja huusin niille, jotka olivat ulkona
missä helvetissä minä olen

Ne sanoivat, että on juhannus
keskikesän juhla
enkä minä taaskaan ole siellä missä pitäisi
mutta ei se mitään, sillä meillä on hauskaa
ja hei, sä voit unohtaa kaiken

ihan oikeasti

myös sen lapsen, jonka jätit kuolemaan kentälle

jossa zombit repivät sen palasiksi

Sinä taas vain juoksit
Mitä et tekisi itsesi tähden?
  
Sulku
Minä kaipaan surua
se on ollut kauan poissa puserostani
ja silmäkulmani ovat olleet niin kuivat
että niihin koskee
punoittavat kuin varoittaen

Kappaleet eivät enää itketä
vaikka jokin muistoissani liikahtaa
kertoen, että ne joskus merkitsivät jotain

Minä pelkäsin itseäni niin paljon
että olen sulkenut patoni
ja vaikka luulin eläväni ehtyvillä lammikoilla
minä janoan
janoan jälleen elämää
joka nukkuu patojen takana

Hetken huuma
Toivoin, että olisin juonut hieman enemmän
että sade ja kyyneleeni sekoittuisivat
kuin sinä yhtenä iltana
jolloin nauroin sille, että jälleen tunsin
jotain syvemmältä, koskia pauhaavia

Ja kuitenkaan mikään ei merkinnyt mitään
muuttuvassa todellisuudessa jossa
mikään ei ole enää kuin hetki sitten
minäkin pelkkä katoava henkäys

Jälleen muutaman vuoden päästä
olen joku muu
huolimatta siitä itsepäisestä minätilasta
joka luulee olevansa jatkuva
ja elävänsä noin 84 vuotta

Mutta väliäkö sillä on siinä hetkessä
kun sade kastelee kasvoni
ja maistan pisarat huulillani
sillä mielessäni soi musiikki
joka on minun oma salaisuuteni
sulautuu osaksi taivasta
palaksi suurempaa tarinaa 
Vanha tuoli
Olen sinulle vanha nojatuoli
mukava istua
turvallinen ja tarpeeksi hiljainen
sen verran antiikkinen
että minulla on jo arvoa

Mutta tällä tuolilla on tunteet
se ei halua, että sen päälle istutaan
ja sitä paitsi luulen
etteivät housusi ole kovin puhtaat

ja joinain yksinäisinä yönä mietin
jos sydämessäni kasvaakin luteita
jotka kiipeävät pitkin jalkojasi
purevat kipeäsi, kiusallisesti
ja kaikki näkevät ne jäljet

Tynnyrissä kasvanut tyttö
Sä olisit antanut puoli valtakuntaa
jos olisit saanut sen prinssin
jolla on valkoiset kiharat
veikeä hymy
ja valkea ratsu

Voi tytönheitukkaa  
menit vanhaan halpaan
sillä oikeat prinssit ovat ylensyöneitä ja lihavia
ne elävät toisilta ryöstämillään rahoilla
lähettävät ne samat raukat sotaan
kuolemaan puolestaan

Se maalaus jota sä katsot
se maksoi satatuhatta mitä lieneekään
silloin ei ollut photoshoppia
mutta maalareista valittiin se
joka kiillotti kuninkaan kengät koreimmiksi
kenties verellään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti