Sivut

torstai 22. tammikuuta 2015

Lihan lakien tuolla puolen

Viimeisen tornin huipulla


Lapsesi raiskasivat jumalani

polttivat merkkinsä veljiini, sisariini

tuhkansa sirottelivat kätösiini

haavoihini sitoivat häpeän



Nyt karnevaalit mielipuolten

tulkitsevat loppuansa

kirouksensa kokoavat

omaan ansaansa lankeavat



Muttei hymy nouse huulilleni

ei koston mahla maistu

eikä itsesyöjäkäärmeen

nahka koskaan uusiudu



Tuhkan peittämä maa

vain laajenee laajenemistaan

ja ajan kanssa myös sinut

paikoillesi puuduttaa



Ykseys


Olen istunut tässä hetken ja ikuisuuden

lumoutuneena tanssista veden ja tulen

käsilläin askeleit muovannut                             

katseellain toistoja vanginnut

ja nähnyt, kuinka luonti ja kuolema

ovat vain paikkoja verhossa



Minä olen pienin pisara

ja suurin meri

hiekanjyvä

ja valtavin manner



Sinä, olet tuulenhenkäys

hurrikaani

kipinä

ja liekkimeri



Ideamaailma


Minä elän siitä kirkkaudesta

jonka löytää syvimmästä unitunnelista

varkain, muttei koskaan sattumalta

kaiken eletyn toiselta puolelta



Sillä minun juureni eivät ole täällä

kivessä, hiekassa, eivät lihassa

Ja kun katsot kasvoihini

näet vain heijastukseni

sen toisen maailman kauneudesta



Henki nimeltä Ilta


Tähän metsään minä palaan

aikojen kuluessa aina uudestaan

sillä tällä mättäällä minä olen

kerran kivunnut ajasta ikuisuuteen



Hämärä on minussa jälleen

haikeaa kehtolauluaan hyräilee

ja raskaan kauniista elämästä tunnen

syleilyn aikaan unohtuneen



Sielunväre


Kauan sitten kertoi nimi kohtalon

oli enne, lupaus vankkumaton

salakäytävä sieluun

ja syvin meissä

eli sen kirjaimissa

loitsittuna väreili



Siis kerro nimesi vaivihkaa

rivien väleistä, kuiskaa se hiljaa

Mutta älä koskaan kerro suoraan

vain näkijäsydämille vihjaa

ja samposi salat avaa

2 kommenttia:

  1. Nämä olivat hyviä, paljouden vuoksi en lähde erittelemän.
    Mutta ensimmäinen " Viimeisen tornin huipulla " Kylmät väreet tulivat , voimakas teos.

    Mahtavia.

    VastaaPoista