Sivut

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Jumalia ja kuolevaisia


Sydänystävä

Kirkuvat kamerat ja häikäisevät salamavalot

On aikani kultaloiste
kuin arkkienkeli kuolevaiselle

Lucifer odottaa
tuo häkki kainalossaan:
leikkikenttä lempilapsilleen
omista ranteistaan imeville
hirmutekoaddikteille

Seireeni

Sisäinen jumalani asuu järvellä:
vastarannan pauhua
laulaa hän kaisloissa

Olen laulanut tällä luodolla
jo satojatuhansia vuosia
leikkinyt silmiesi sumulla
ja sotkenut kanoottisi airoja

mutta huomenna saat takaisin
silmäsi terävät ja kirkkaat
ja taas hellin pauhua
ja äänesi puhtaaksi pesen

Keskitiekansa

Kaupunkini aurinko on harmaa
Sillä on viisikymmentätuhatta peiliorjaa
huivien taakse vuorattuina, hatun alle piilotettuina
visusti vangittuina, itseltään suojattuina

Ja he sanovat:
Me olemme auringon lapsia
me vihaamme mustaa kuuta
ja pelkomme ovat räiskyvät revontulet

Ja jälleen valittavat:
Me olemme auringon lapsia
ja kuu on kääntänyt selkänsä,
revontuletkin piilossa pohjoisessa

Hiljainen minuutti

Haikea kellonlyönti
kuolee huokaukseen
on jälleen aika sen:
turhauttavan nousuveden

Aika painaa silmäluomilla
haamukosketus iholla
ja tässä sanattomuudessa
käyvät kierot jumalani järkeen

Riisuttu

Olen kuiskannut sinulle nimeni
avaimeni, salaisen portinvartijani
Kaikuni olen valjastanut
etsimään ikuista totuuttani
ja hedelmälihani mehua
-          sitä harvinaista ja heikkoa

Enkä avaa silmiäni
nähdäkseni totuutesi
on vereeni se kirjoitettu
ihon alle piilotettu

Kun näennäisyys heikkenee
tietoinen jumala nousee

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti