Säveltäjistä saastaisin
Minun maailmassani
Kruunaa synnitön syntisen
Arvomaailmassani
Kumartaa viaton valtaa saastaisen
Saasta ei ole likaa
Se on syvemmällä sydämessä
Ulkoa se kimaltaa
Lisää tikkejä häpeäänsä
Viattomuuden naamiossa
Tahrattu sydän vihaa puhtoisia luita
Niitä vasten takoo raivoisasti
Muistaa syntejä vanhentuneita
Suu laulaa kielillä puhtoisesti
Silmät tuikkivat autuaasti
Mutta myrkky sydämen
jo kavaltaa lapsosen
Kaksinaamainen sydän
Kun sydämeni ei enää lyö
Voin elää ilman sinua
Ei turhuuksien kädestä syö
Ei valheita typeriä kinua
Silloin avaan oven paratiisin
Onko se lumetta vai ei?
En jää harhakuviin rakkaisiin
Sillä hän – en minä – tulevaisuutemme vei
Tulitauko
Uin likavedessä
Sieluni tahraten
Kieriskelen intohimon meressä
Muutaman tuskapiikin varastaen
Anna minun nuolla haavani
niin ei tuska niihin suolaa kylvä
Vie minut paikkaamaan arpeni
Ole kiltti – kyselemättä syitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti