Sivut

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Sivustaseuraaja

Antimuusa

Jos leikkisit muusaani hetken
kirjoittaisin tyhjiä lauseita
mustapisaroita valtavalla tapetilla
Jos osaisin kirjoittaa sinusta
jauhaisin samat itkuvirret
kuin heidän kaikkien kohdalla

Kiitollinen voit olla
kun et unelmissani
elä paperille
minun kirjaimieni teatterille
mutta liikaa imartelisin
jos väittäisin jalouttani
sen tragedian jättäneeni
Olisit kiusallisen herkullinen
subjektiivisella alttarilla
mutta maailmalla
vain roskakirjallisuutta

Aurinko

Palvojien valossa
paistattelen päivääni karikossa
Kirkkauttani jaan valikoiden
rauhan autiossa
kaukana sieltä missä
kärpäset syövät toisensa
elämästään hullaantuneina

Etäältä seuraan onnea
epätoivoa
kauniita rakkautarinoita
sivelen toivollani kauniita
silmänräpäyksellä itikoita

Pimeytensä valaisen hetkeksi
mahdollistan turhanpäiväisyyden ihmeen
tyhjyyteen tuon euforian
katkeransuloisen unelman

Sillä minä tuon elämänkaaren
sen kerran sammuttaakseni
syödäkseni luomani
ahmiakseni ikuisuuden
Etäältä hiljaa odottaen
annan maistaa paratiisia
sillä jonain päivänä
se kaikki on liikaa
sivustaseuraavalle luojalle
joka välttämättömyydessään kituuttaa
luomustaan rakastaa
ja katkeruudella kuorruttaa

Hiljaiset sisaret

Rautaotteessa kasvamme
kiviseksi kasvot louhitaan
tunteet turrutetaan
alkoholihurmaan

Ojassa nauretaan allikolle
turtumusta kääritään pakettiin
nakataan huulille palamaan

Routakesällä
näin isän lyövän tytärtään
rakkaudesta sanoo äiti
kun tunteistaan puhua ei osaa

ja minäkin hölmö
joka maailmaani surkuttelen
sanomattomuutta manaan
kirjoitan lauseeni piiloon
mutten huuliltani ulos saa

Kaikunauru

Sisällä kumisee
huolestuttavasti kaikuu
vain kuori hauraanlainen
pystyssä itsekkäästi on

Traumoihin on karissut
loisto kauniiden vuosien
viattomuuden
tietämättömyyden anti

Tätä samaa nappia painamalla
en itselleni saa autuutta
en enää näillä keinoin
löydä lyhyintäkään
itsekunnoituksen kauppalistaa

Olemattomuuden ahdistus
jyllää rinnassa palaneessa
matojen syömässä kodissa
ei asu enää ketään

Tervetuloa

Näissä juhlissa
niin kiusallista on olla
vailla paikkaa
vieraiden keskellä
pälyillä hiljaista nurkkaa

Taidan tunkeilla
jos huuleni avaan
ja luulen
- vain paheksuvat katseet
minulle vastaavat

Sankarin vierellä
voin toki vilpillisesti hymyillä
syödä imelintä kakkua
kyydissä olevaa leikkiä

Mutta salaa hänkin
minua kiusaantuneesti vilkuilee
riippakiveä jalastaan ravistelee
Vain pintapuolisesti
kanssani iloitsee

Näytelmäänsä salaiseksi
varmaan luulevat
jos itsekään
osani harmaan tiedostavat

Mielessäni naurahdan
sankaria vilkaisen
nuo eleet, kasvot
ne tunnen minä kaikki
mutta omani heille ovat
niin kovin vieraanlaiset


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti