Koskenlaskija
Haparoiden tunteet vievät
sanat kuljettavat paperille
puro vielä ohut
niin kovin epävarma
Enkä näe tänään miksi
virtaa ruokkisin
miksi lauseeni elvyttäisin
tummiin vesiin ajelehtimaan
Miksi merkityksettömästä jauhaisin
sillä rakas puro
vaikka suloisesti liplatat
aurinkoa heijastat
ei sinulle määränpäätä näy
Tänään näen hänet
Kerran, hän katsoi minua
kauneimpana heistä kaikista
mutta pimeydessäni
hänen valonsa sokaisi
ei kyltymättömyyteni
antanut periksi
Tavoittamattomana
mielen perukoilla
totuuteni makasi alastomana
En verkkokalvoilla tavoittanut
vain alitajunnan perukoilla
havaitsin muutoksia
peruuttamattomia
Ja tänään kaipaan korusanoja
valhetta vai totta
en välitä
haluan vain kuulla
muutaman sanasen
yhteisestä sielusta
- yksinäisyyteni hirttää minua
Salaisuuspeli
Mitä sinä teet kun kukaan ei näe?
Minä itken maailmoja
takapihan vaahteranlehdille
aamukastetta
sumuisissa öissä,
yksin savukkeella
Myönnän
vielä vuodan hieman
kuka tietää kuinka paljon
mutta huulien tikit
vakaimmat ovat
osaavat etiketin
Millainen sinä olet kun kaikki
katsovat?
Jääkukka
Kasvatettu piloille
tyttörukka
minä niin kauniisti vääräsääri
jätettiin kainaloon kuolemanpelon
kovin yksinään hytisemään
Ja tuo kaunis pelko
niin ruma toisinaan
tarttui kädestä ja kuiskasi
mitä sinä olet
entä minä
mitä me
Tänäänkään
en vastausta löytänyt
vaikka kiveni kaikki
käänsin nurin
saasta vain
madot ja luteet
niin ivallisesti
virnistelivät minulle
Fobioissani karkuun riensin
niin nopeasti viisamman puheille
tohtori minua auttokoon
tutkikoon sairauden ilkikurisen
Apua rukoilin
mutta mitä sainkaan
sangollisen iilimatoja selkääni
Sanovat niiden auttavan
pahan olon juovan
mustaan suuhunsa kadottavan
Jälkeen tuskan ja kuvotuksen
madoista päästyäni
vain arpia löysin itsestäni
Niin keskeneräisenä
loppuunpalaneena
enkä tiedä tietä
persoonatuhostani
Siis jatkan tällä
Manalan tiellä
päämäärättömänä seilaan
Kiusaajien kanssa
korttia pelaan
mielenrippeitä panoksena
vihansa minuun
ehkä voittavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti