Kurimus
Ne ovat kietoutuneet suoniesi ympärille
juotikkaat etsivät parempaa pesäpaikkaa
ohuempaa ihoa
Ne kaipaavat tuoreempaa verta
virtaamaan alas pohjattomista kurkuistaan
Nälkä on ikuinen ja se kaihertaa
niiden vatsoissa
tuhannet uudet madot
syömme toisiamme
Inkubus
Sinä kynsit minun arpista ihoani
juot vereni suoraan rinnastani
kätesi tarrautuvat minuun kuin tauti
joka tekee minusta likaisen
Minä annan iloisesti omastani
tunteakseni sykkeen kaulallani
sieluni meni halpaan hintaan
Kun minä herään harmaaseen aamuun
sinä olet hukkunut unihiekkaan
ja tajuntani hajoaa
Happamien sateiden
maa
Nousin tuhkasta aamuna
jona kaiken piti olla ohi
Näin ympärillä raunioituja taloja
eksyneitä kulkijoita
ja taivaalta satoi harmaata lunta
Me muutamat olimme selviytyneet
kietoutuneet tuttuihin valheisiin
nähdäksemme auringon vielä kerran
Viimeisten päivien jälkeen
on vielä joitakin katulamppuja pystyssä
ne johtavat pois näiltä seuduilta
kertovat kummallisia tarinoita
Minä luulen löytäväni sinut
vielä joltain näistä saarista
vaikka ne murenevat
jokaisella askeleella
Polttotatuointi
Jossain tämän kaavoitetun ajan toisella puolella
näin vilauksen sinusta
mutta jäin kaipaamaan koko kuvaa
Räpsäytys paloi verkkokasvoille
se ihmetys
kun huomaat yllättäen seisovasi päälläsi
Mitä jää kun sanat katoavat?
Uhri
Juureni kirjoittavat tarinani
punaisella musteellaan ihoni alle
asetan sen alttiiksi kaikille katseille
Syvin tuntemus puhaltaa
niin kovaa, että se muuttuu sotatantereeksi
Ompelen toisen silmäni kiinni
että näen toisella paremmin
kuuntelen suurinta opettajaa
puren yhteen hammasta
ettei huutoni sumenna mieltäni
Perintö
Harmain, savuavin siivin
lennät pohjoiseen
varjoihin, vuorten suojiin
Mene sinne, missä on vielä palanen kaihoa
ymmärrystä siitä, mikä on mennyt
Havujen alle
taittele siipesi ja mieti päiviä
jotka eivät sittenkään ole niin kaukana
mutta aika ei anna armoa
Nuole haavasi
veresi on ainut, jota kannat mukanasi
älä anna sen valua hukkaan