Taitto
Milloin viimeksi heräsit aamuun
jossa säteiden piiri ympäröi sinut
ja maistoit pakkasen huulillasi
Tunsitko valon taittuvan silmistäsi
tiesitkö silloin
kuinka sulaa kevääseen
Löydä se todellisuus
ja selkärankasi
painele nikamat paikoilleen
ja anna heijastuksen ohjata
Verikuu
Kun kuu oli täysi
veren maku huulilla
kuulin sudenpennun
hennot askeleet lumella
Kainalostani se löysi pesän
jonne käpertyä talven ajaksi
kylkeeni se jätti
pieniä naarmunpoikasia
Ja miten ne kirvelivätkään
ne pienet, mutta syvät arvet
kuinka ne kuiskivatkaan uniini
Sen turkki tuuheni
ja se kasvoi niin suureksi
ettei se mahtunut enää syliini
ja nyt sen puremat muistuttavat
enemmän taisteluarpia
Joka päivä se katsoo minua hieman nälkäisemmin
eikä hae enää turvaa ja lämpöä
joita joskus sille tarjosin
Öisin se huutaa niin kovaa
että selkänikamiani pakottaa
ruumiini nykii
näkee verenpunaisia varjoja
Ne sanovat,
on liikkeellä peto
jolla on kapinen turkki
ja hampaita monta kidallista
Ne sanovat,
jossain sen silmien syvyydessä
voi nähdä jonkin ihmillisen
kipuaan vaikertavan
Adalmiina
Mudassa uit iäisyyden
etsit helmeä, jonka lieju oli imaissut
Löysit kangastuksia,
hapuilit niitä ja hajotit itsesi
Makasit aaltojen alla
ruumiisi palasina
kerälle käperryit
ja löysit sieltä itsesi
Otit askeleen ensimmäisen
vielä kolotti luita
mutta joki pesi liejun
joki, jonka vesi pauhusi suonistasi
Aamun huuto
Sähkö väreilee miesten iholla
paukkuu selkärangassa
syntyi suonista
kipusi käsiin
jotka iskivät rautaa
Raudasta kasvoi miekka
terä, joka heijastaa valoa varjojen maille
saa orjat taas näkemään
isännät heräämään
Löytäkää tienne kiville
ottakaa haudattu mennyt omaksenne
ottakaa myös tulevaisuus
on tämä hetki jo käsissänne
Tyhjyydellä täytetty
Olit alaston, muttet kuitenkaan
piilotit itsesi näyttämällä liikaa
kosketit, ettei kukaan koskettaisi
Kehonkieli kertoi
että yritit liikaa
et pystynyt piilottamaan viattomuuttasi
mutta menetit sen
Käärit itsesi hulluuden tapetteihin
ettei sinun tarvitsisi nähdä
mitä edessäsi on
mistä kaltoin kohdeltu ruumiisi kasvaa
sinä häpesit liikaa
Liekki
Tule
ennen kuin tuuli mun ääneni vie
ja ihoni valuu pitkin kasvojani
anna sulkea sut syliini
Tanssi kanssani
ennen kuin jalkojani kivistää
nosta siipesi
tai kohta ne vailla sulkia on
Tartu kiinni lanteestani
kun se vielä on pehmeä
eikä silmiä ole aika
harmaaksi muuttanut
Aurinko vasta nousee
Näetkö sen horisontissa?
Laula minun henkeeni
tähän lihaani
joka punaisena hakkaa