Sivut

torstai 7. heinäkuuta 2016

Me emme tiedä kuka minä olen



Ompelija
Halusin sinun olevan puuttuva palaseni
ne monet paikkani
joilla korjaisin huutavan ihoni

Mutta ethän sinä koskaan sopinut
minun kolhuihini
sinä runnoit itsesi minuun
väkivalloin

Saat minut näyttämään Frankensteinin morsiolta
minulla on väärä silmä ja väärä jalka
toinen silmä tumma, toinen vaalea
ja kun suutelet minua, et kestä katsoa

Minä olen joku sellainen
jonka ympäriltä vanha aika on kuollut
Minä olen hailakka eilispäivän kuva

Rappio
En jaksa enää nousta tästä ojasta
olen liian humalassa
liian sekaisin sinusta
vai onko se sittenkin tämä addiktio

Muhun sattuu taas tämä umpikuja
se sama jossa olen ollut monta vuotta
mutta vitut minä mihinkään liiku
ja tiedän ettet sinä jaksa katsoa
kun hukun tähän viiden sentin kuralammikkoon

Harmaantunut
Kuuntelin laulua lopullisuudesta
se varmaankin kertoo minusta
sillä vuodet kuluivat liian nopeasti
eilisen ikuisuudet muuttuivat silmänräpäyksiksi
tärkeimmät merkityksettömiksi

Pääasiassa olen helpottunut
mutta kai jossain määrin melankolinen
sillä minä pureskelin tätä palasta monta vuotta
ja toivoin, että siitä olisi jäänyt edes joku maku

Auta mua
auta löytämään joku sellainen puoli tästä
jonka muste ei haalistu ajan kanssa
jonka nimeen voisin vielä vannoa

Mullistava juonenkäänne
En voi selittää itseäni auki jollekin sellaiselle
joka ei ole nähnyt kaikkia vääriä askeleitani

Voin vain istua tässä
ja toivoa että tavoitat jonkun epämääräisen kaiun
ehkä pystyt ompelemaan siitä ruman tilkkutäkin
parilla nätimmällä rievulla

Ja joo mä tiedän,
olen sisältä aika ruma
ainakin jos pintapuolisesti katsotaan
sitä mä mietinkin
että osaatko katsoa niin syvälle
Näetkö ne puuttuvat langat?
ja oikotiet
jotka kääntävät tarinan päälaelleen

Kuolema 
Mä voin maata tässä lattialla tuhansia vuosia
voit hakata nauloja vatsaani
nylkeä minut vielä uudestaan silloinkin
kun nahkani ovat jo biojätteessäsi
kaivaa jokaisen elimeni ulos yksi kerrallaan

Mutta minä en enää pelkää sinua
eikä valtasi satu minuun
minusta on tullut aave
joka on immuuni kosketuksellesi

Minä jätän tämän vanhan ruumiini sinun luokseni
sen sinä saat pitää
vaikket koskaan enää kuule yhtäkään huutoani
jolle voisit kääntää selkäsi