Tyhjyyden aikakausi
Auringonlaskun aika
niin kaukana omastani
Näivettyneet sielut
takana ikkunani
Parsin haavaa varteni
avaan kaihtimeni
Valoni on kirkas
silmiinne tuokoon liekkini
Rullan loppu
Harmaantunut filmitodellisuus
nykii ruudussa, huutaa apua
Hymy, miltei anteeksipyytävä
ja katse haikea
Älä käännä kasvoja, se sanoo
Älä sotke maalausta
Unikoti
On täällä valkoinen kartanoni
puiden suojassa, metsänpeittoon piilotettuna
sumusisarten vartioima, iltahämärän tunteina
salattujen sielujen rakentama
Tule, näytän sinulle
jos ymmärrät rivien välejä
Minulla on lipaston laatikossani
avain, ja ovessa lukko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti