Sivut

lauantai 11. lokakuuta 2014

Piinapenkki vuoteenani


Likaiset ilot

Menetinkö viattomuuden
lyötynä lattiaan, sänkyyn
tukehdutettuna lakanaan?
Kun lausuin ensimmäisen myrkkysanan
loitsun ajatuksissani
hymyillessäni nöyryyttä vailla?

Voiko sen luovuttaa
miljoonasti uudestaan?
Onko taskussani yhä keijupölyä
joka tuppaa aina loppumaan
korkeimman pilvilinnan huipulla
hengenvaarallisissa lukemissa
- muuttaa rakastelun raiskaukseksi
viimeisellä minuutilla

Hautamorsian

Pelon peilipinnalta
vettä kauhon mustanruskeaa
puhtaasta raikkaudesta en kuullutkaan
ole vuosiin, ihmisikiin

Itseinho järveni pohjassa
laulaa ettei kukaan ansaitse
ei koskea saa minuun
ja uskolliset kahleeni ruoskivat
selkärankani vertavuotavaksi

Ullakon salaisuus

Hiipii hämärissä
ullakon hiljaisissa varjopeleissä
hän, jonka ylle musta vaippa langetettiin
unohduksen aikana
ja kun puhut
askel kiihtyy

Nousee varjoista
hahmo saastainen
nuttu nurin
uneliaat silmät

Viulunsa vääristyneen
syleilystä tyhjyyden loihtii
säröilevät sävelet
säkenöivät
sädekehän soihtuna

Mutta tuossa hymyssä
on jotain vääränlaista
ei kenenkään suupielet
leviä noin laajalle

Inkvisitio

Jumalten vääristyneet kasvot
mieleni rauhaa ilkkuvat
yksi astuu toisen päälle
näin sotani jatkuu

On kipu uskontunnustukseni
muuttuvat totuudet syntisäkkini
enkä kumartaisi
mutta ruoskalle on luotu selkäni

Lupaa minulle jalkapuu ja rautaneitsyt
niin teen sinusta korkeimman voimani


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti