Kosketusarka
Armopaloja kasvaa
rihmastoni
juuressa
pimeässä
mullassa
vuosieni kupeessa
Kuinka koskettaa
kipua abstraktia
tehdä tuttavuutta
ilman aisteja
tarttua
aineettomaan ja korjata
väärin tikattu reikä rajassa
Vieras kosketus
tarttuu, polttaa
älä laske
kättäsi
palavaan rautaan
se on alati
muuttuva
taottavana huutava
Takokaa minulle
se
itsestäni itseni käännän
koditon minä asuntoni
ikiliikkuja
eristän kuolinkivuista
mitä mitä - varastettu
uudelleensyntymä
itkee oven takana
varjohahmot alla
sängyn
vaihtoivat lukot
ovien
juhlivat nyt
päällä pöytien
VIE SILMISTÄNI
HAUTAA
TAIO SUUNI MYKÄKSI
Itkee, se lapsi
huutaa
väärinymmärettynä
meuhkaa
Onko raudasta
taottua
joka poloista
osaisi auttaa?
Peilitunneli
Peilejä me olemme
kaikki
toistemme
irvikuvia
niin mieluusti
vääristämme
toistemme
vartalonosia
Peilitalo,
kummitusjuna
tämä
huvipuistomme henkilökohtainen
samalla julkinen
vuoristoratamaailma
jonka itseltämme
piilotamme
Kirkaisun,
kuulitko sinä sen
nyt joku löysi
todellisuuden
kuvastimesta
taittoi, vääristäen
ja skitsofreenisesti nauraen
pyörii maailmanpyörässä
korkealla,
tavoittamattomissa
imeläsormisten
hattaramyyjien
Se, jonka päälle rakennetaan
Kankaaseen ei
luoda katsetta
jos napit ja
neulat ovat kovin koreita
vaan yksinään
turhuutta
olisivat nyörit
ja pitsit
hyödyttömiä
alastomalla iholla
Yllämme pilvet,
napit taivaan
ne siivellä
taitavat matkansa taittaa
hetken koreilevat
hopeareunoissaan
kunnes unholaan
lipuvat hauraudessaan
Ja tähdet, kuinka
kaukana ne ovatkaan
meidän harhamme
on peittoomme ne
sekoittaa
Pilvilinnojamme
kumarramme
rukoilemme
tähtisadetta
ja taivasta
syytämme
kun repeävät
pilvemme
Mutta mitä se
onkaan:
sanaton vaippa
joka meitä
verhoaa
pelastaa jäältä,
ja tulikiviltä
nimettömältä
sysipimeydeltä
Silti me
typerykset,
poloiset,
kauhistelemme
milloin
siunauksemme putoaa niskoillemme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti