Tiellä Avaloniin

Verhon taakse

Kohtalonkelloni komeat

kuiskivat kaukaa

niin kovin hiljaa

ne polkuani laulavat

Vaimea soittoni on

niin katkeransuloinen

siitä selvää en saa

tänään vielä - vai koskaan?

Vain yksittäisiä sointuja

erotan joukosta

riitaisia, käsittämättömiä

kuiskauksia maailmasta

jossa elänyt olen

tietämättäni elämän

Kuningatar palaneiden valtakuntien

Säröjä peitän sormillani

kruunusta sylissäni

edessäsi tiukasti 

otettani pidän

Ja sinä hämmästelet

kultaa hehkuvaa

kauneinta silmäterääni 

keskellä tuhkavaltakunnan

Mielipuoleksi syytät

enkä sitä kiellä

mutta silmiisi, prinssini

kruunusta vain 

kuvajaiseni heijastuu

sillä kuin kruununi

myös ihoni

lohkeilee palaessaan

Merkkisi savuaa

mutta säröjen tapaan

sen peitän jalokivillä

ontoilla, tuhkaksi haluavilla

Kiintiökärsijä

Kadonneet muistoni

auringonsäteillä kuorrutetut

silmäni sokaisten

hiipivät kimppuuni

Helvetistä kiivenneet unelmani

vanhat laulut

soivat taukoamatta

korvissani rikkonaisissa

En tätä tietä valinnut

mutta se minulle kirjoitettiin

ja sinä lisäsit

muutaman pisteen

Ja turhat muistot,

suloisen ikävät

nakertavat marttyyrin selkänahkaa

Tuonelan huora

Näin kaukana kotoa

en halua olla

irrallisena palana

ajelehtia alas

Tuonelan jokea

En tarvitse enää enempää

käsiä joihin tarttua

vahvemman siteen haluan

sielullisen valan

kuolemattomalta

Lautturi

kädestäni irti päästä

siunaa matkani 

jotta voin räpiköidä

jokeni ylös 

ja saada vanhan rauhani

Tragediarakkaus

Tuomiostani torveni
laulavat salakavalasti
kuiskivat fantasiailluusioista
kylmien reaaliteettien ohella

Sisin rakastunut dramatiikkaan
kärsimykseen, ikuiseen tragediaan
addiktoitunut sielurukka
uhrautunee riippuvuudessaan
hieroo vanhoja arpiaan
merisuolalla iänikuisella

Ensilumen sataessa
nautin hurmoksesta
paljasjaloin
kinoksessa

Aaltojen alla

Sumuharhon kädenliikkeellä
pyyhkäisen varoen
sen kauneutta kadottamatta
tieni rantaan valaisen

Järvet minua
kauan ovat kutsuneet
laulaneet lauluaan
rakkauttaan kuiskineet

Tummissa vesissä
ei ole sisaria
ei veljiä
ei ketään pitämään kädestä
paattiini silti nousen
varovaisesti hymyillen
aironi lopulta lasken

Väärillä vahvuuksilla

Osaanko piirtää

ajatuskaavoja

sumupilvien läpi

katseeni kohdentaa

Osaanko vältellä katsetta

ohjata energiaa oikeaan

lopettaa kipuvirsien säveltämisen

juuri oikealla sekunnilla

Rakkaudettomia

ovat sielut

jotka papereille vain

uskaltavat puhua

Mutta kyllä, olen kunnossa

sillä väärällä tavalla

Älä rakasta

Hakkaavat seiniä

pienet ajatusvirheet

virnuilevat tunneskaalalleni

sekopäiselle rakkikoiralleni

Rakastan alistua

niskan päällä

potkia murskaksi muureja

itsestään korjaantuvia

kuolematoiveita

Älä ota minua vakasti

kun teurastan viattomia

hysteerisesti hihittäen

Älä ota todesta