Valveuni
Rakkauskirjeet loputtomat
tyynyinäni vannotut sanat
peittoni alla palelen
tulevan arvaan
silmiini tuijottavana
julmuutena
kylmänä auringonlaskuna
Nyt on valvottava
minun tarvitsee kuulla sinua
kun ovenraosta kuiskaat
hyvänyöntoivotuksen
joka yksinkertaisuudessaan
riittää unelmiani vaalimaan
Hautaholvi
Sisimmässäni huudan Saatanaa
jumaliin en enää uskokaan
heitetty amuletit nurkkaan
ei niistä ollut onnea tuomaan
Tässä tyhjässä huoneessa
kiroan lääkehuurussa
ja tuhatpäistä sieluani
katson rikkinäisillä verkkokalvoilla
Sen huudot moninaiset, karmivat
peittävät vastaukset korkeimmalta
Kuolonhuuto
Mädässä lihassa henkeni kituaa
vain matonsa seuranaan
kuskimassa korvantynkiin
uusia reikiä kaivamassa ytimiin
Eikä ruumiseen
tähän kankeaan lihaan
halua kajota
kuin sairain nekrofiili
- Ei hänkään, ei
perässä sielunkuvatuksen
Mutta ottakoon irti kielletyn ilonsa
kukapa on kuollut puhumaan
vastalauseita
tai rakkaudentunnustuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti