Sivut

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Viimeisistä päivistä ensimmäinen

Kiertokulku

Sade, ota tuskani
matkaseuraksesi maahan
revi pahat mielitekoni
viheliäiset ajatukseni
kivien kiirastuleen
valtakuntaan maanalaiseen

Murikat, ne saastan nylkekööt lapsistani
mielen kirkkaaksi takokoot
eroosion sepät kourissaan
armottoman oikeudenmukaisissa
alisen alasimissaan

Ja kun viimeinen viheliäinen
miete, musta paholainen
on verensä puhtaaksi vuodattanut
on aika nousta takaisin taivaalle
luokseni pilvien päälle
- uusi sade koittakoon

Kahle se on kultainenkin

”Sinussa on enemmän
enemmän hulluutta
kuin annat ymmärtää”
hän sanoi murhe mielessään

Kahleensa niin raskas
nilkassani lepää
mutta muuta ei raukka näe
kuin kiillon kullan häviävän

Eikö kuule lauseita lausumiaan
hän joka tietää, muttei ymmärrä
vaan kiinni tarttuu tyhjyyteen
mahdotonta yrittää, syö itseään

Liukuhihnalla

Kuinka onkaan maailmamme
kivisen armoton ja eloton
ja ihmiset kellot kaulassaan
jatkuvasti laahustavat
viimeisillä voimillaan

Ei paratiisia, harmoniaa
kuitenkaan löytynyt koskaan
oli tuhoon tuomittu tiemme
jo alkusointuja luodessamme

Vain sattuman pakosta
polkevat jalkamme tomussa
joksi ne jokin päivä ovat tuleva
tiedottomuuden hiekaksi
tietämättömien jalkoihin

Tarinat vain tomua

Lehteni vaahteroissa nuutuneet
on joki seisahtunut
pelloilla heinä lakastunut
huutanut kuin ruusut hallayönä

Kuninkaallisessa vuoteessa
lakanat haisevat homeelta
ja valtaistuinsalissa
hiljaisuus on laskeutunut

Ei kuulu enää rahvaan itkua
ei rukouksia hovineitien
vaienneet ovat kysymykset lapsien
surina raatokärpästen

Maalaukset pölyttyneet nurkissa
kertovat menneiden päivien loistosta
Nyt ovat ne vain kuvakudosta
on kuolema saapunut Camelotiin



2 kommenttia: