Kaavoihin takertuminen
Minä pelkään
sitä toista kaupunkia
vieraita kasvoja
ja asfalttimerta
ja minä pelkään
elää vihaamatta
tämän kylän
hunajaisia
ikilihakoukkuja
Mitä jos
en osaakaan laulaa
uusia lauluja
vielä
tyhjistä
patsaista veistellä
Mitä sitten
jos yhä kaikille
kasvosi piirtyvät
naamioon
valkoiseen
Aavekuiskaajat
Kaislikossa henget
leikkivät
kanssaan hänen
kuurupiiloa
hiljaa seuraan
vierestä
on silmiin sulanut
jäätä
Olemme sokeita
sumusta
ja kauneus kuolisi
alkuunsa
mikäli en sitä
kantaisi
vuotavana
taakkanani manaisi
Kaikesta mitä on kirjoitettu
Kosketin koskevaa
pintaa
ja jäätyivät
hileet sormiini
En piirtää
saattanut, kirjoittaa
niitä
nimikirjaimia
joita toisinaan
niin kovasti
vihaan
Huokaa iho
kylmyyttään
ja on
tunteettomuus toisinaan
avain silkkaa
ilkeyttään
kun rikomme
lasimme
ja verellämme
kirjoitamme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti