Syön itseäni
Halatessani
raapivat
ihoasi kynteni
tatuointeja
sieluusi
kaiverran koukulla
Valuu tuhkaa
suustani
savuaa selkäni
kaikenko haluan
vai en sittenkään
mitään
Peilini tummanpuoleinen
Kun pato aukeaa
he muuttuvat
kitukasvuisiksi
kasvavat
vääristynyt
naama nauraa
Tumman värin
saavat
silmät kerran
niin rakkaat
käsiini kun
jaetaan
mustiksi peileiksi
muuttuvat
Pohjaton
Juureni, juureni,
missä te kasvatte?
Niin kauan
kadoksissa olleet olette
Porautumaan ette
päässeet kallioperään
koskaan,
saavuttamaan pysyvää
ja nyt jossain
alastomina juoksette
Oksilla voin
taivaita kurkottaa
mutta ilman teitä
rakennelma kaatuu
mahdottomuudessaan
Älkää siis
versojani karkuun kiitäkö
älkää enää
kosketustani kavahtako
Hel
Kumpi meistä
päätyy häntäänsä
pureskelemaan
Kuka meistä
on haurain
pinnastaan
piikikkäin,
nälkäisin
Ei koskaan ole
pohjaton täysi
eikä Helissä
huominen
tuo täyttymystä halulle
ei muodossa
kyyhkysten tai joutsenten
ei loppua näy
nälälle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti