Sivut

lauantai 22. joulukuuta 2012

Paradoksihulluus


Jäihin vajonnut

Kauan kadoksissa ollut
sieluparka
olevaisuuden irvikuva
syövereissä mustissa

Tummien vesien kätköissä
sen
raukan
mieli asuu
hukutettuna halveksunnan aaltoihin
juurakoistaan tahtoo vapautua

Mut jos pinnalle nousee vihdoin
se syvyyksiin kaipaa
kylmiin pohjien vesiin
turmioon tutumpaan

Tatuoijat

Minussa jälleen edetköön
myrkyn perikuva
selkäytimeeni imeytyköön
sen tajunta

Juhlikoon luillani
periksi annan
repiköön rintani
kynsillään pikimustilla

Pienet arsenikkidemonit
en tiedä kuinka anella
tehkää siis työnne
lopettakaa nopeasti

Kuitenkin kannustuksiini
vastaukseksi saan
kolkkoa naurua vain
sillä demonit sen tietävät:

Kuoleman uni
ei minun velkojani kuittaa

Ruma korpinpoikanen

Vihani siivillä
elvytän itsekunnioitusta
repaleisilla jäänteillä
kitukasvuisilla epämuodostumilla

Niillä lentää yritän
epätoivoisesti sitkuttaa
mutta repaleet kantamaan
eivät kykene
ei
eivät milloinkaan

Näillä eväillä
en luotasi kykene karkaamaan
pyristelemään irti
korkeuksiin kohoamaan

Merkityksettömyyden mahdollisuudessa

Kuolemansa hetkellä
neiti kauneimpia sanojaan kirjoittaa
pitkittyneillä vuosikymmenillä
useamman veriromaanin vuodattaa

Olemattomat suuruudet
ei niillä väliä
enää mieltä
mauttomimmilla viisauksilla
sillä mahtavimmin soivat
tunteet noutajan lunnaina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti