Köyhyydessä
Noiden silmien takaa
tahtoisin kalastaa maailmat
verkkoihini pyydystää
ajatukset salaisimmat
Sangen vaikeaa
on ongella tavoitella taivaita
omakseni saan vain pieniä murusia
totuudesta monimutkaisesta
vai valheestako vain
mutta kuinka osaisin pyytää
en vastalahjaksi voi tivata
sillä järveni kultaiseni
on aikaan kuivunut
Muusa
Pidä myrkkyni elossa
kieltäni korventamassa
suloisia sanojani rumentamassa
fantasioita tummentamassa
Pysy lähelläni
etten melankoliaa unohda
kadota olemattomia suruja
ja vaikka haluan sinua
vähemmän kuin eilen
silti ajatuksiini
enemmän tarvitsen
Päältä kaunis
Nimesi korea
maisemasi tylsät
muutama kitukasvuinen puu
kliseinen mustaruusu
palaneita säveliä
mattona värittömänä
Mutta kuinka romanttista
voikaan olla kliseinen karuus
rujouden tavanomaisuus
otsikkosi olemattomuus
Säröjä minuudessa
En sinua voi enää vähätellä
naurahtaa
huveilleni ristiä
En enää
voi sinusta hauskuutta repiä
leikkiä
kasvukipuja selittämättömiä
Nuoleni minut paljastavat
kostosuunnitelmat
raivonpuuskat
mutta jos hymyilen silti
virnistän
ja isken silmää ylpeydellä
ehkä voit kuvitella
tilalleni marmoria
jalokiviä jopa
korean tunteettomia
Ja taivas palaa
Sinä et osaa
et osaa
laulaa lauluja
satakielen kanssa
rakkaustarinaa punoa
Sinä et tahdo
itseäsi nähdä
et sydämesi ääntä ratkoa
et hiljentää
painaa mutea
ja minä kirjoitin
meidän olevan tuhlaterälehtiä
etkä ole koskaan
et koskaan
lukenut sitä
mutta väliäkö tuolla
hiljaisella kaiholla
salaisuuksiemme meressä
kuolleessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti