Turhautuneisuushuutoja

Lukkoni ovat rikki

Toivoni ympäröi minut

sirpaleina lattialla

Olen niin tyhjä

ja täysi

etten saa suustani sanoja ulos

kun ihmiset haluavat

kuka minkäkin osan minusta

ja jos en anna vapaaehtoisesti

ne ottavat väkisin

Enkä minä avuttomuudessani osaa anoa

kuin murskatuimman oljenkorren

Auta

Arsenikkia huulilla

Mietin onko minussa mitään

jota et voisi viedä

Kaipauspirut ovat soluttautuneet mieleeni

toimivat vasten parempaa tietoani

ja meidän ankkurilla yhdistetyt sydämemme

hakkaavat eri tahtiin

mutta sinä olet kaivautunut niin sisälle minuun

etten enää voi poistaa sinua

ja jälleen piikitän itseeni

uuden annoksen riippuvuutta

Enkä enää itsekään usko itseäni

Miksi sanon mitään

kun huuleni kylvävät turmiota

suuntaan ja toiseen

ja tahtoisin vain paeta

näitä iänikuisia railoja sielussa

Enkä tänään osaa kirjoittaa tunteistani

En kokonaisena

sillä tekstiraukkani

ovat todisteita minua vastaan

jos teen virheliikkeen

väärään suuntaan

Häviän

Yksi ja sama kappale soittolistallani

ei anna minun unohtaa

ja voisin vajota syvälle tyynyvaltakuntaan

sillä tahtoisin vain unohtaa kaiken

mitä koskaan ajattelin

sinusta

ehkä minustakin

sillä minun sydämessäni vallitsee lämpökato

tyhjyys turruttaa kaiken