Kuolemako
kolkuttaa ovellani?
Kuka nyöritti teräskorsetin liian tiukalle?
Sillä sen luut – voi kuinka ne puristavatkaan
hankaavat vasten sydäntä ja keuhkoja
enkä jaksa löysätä rautalankoja
sillä jo oleminen vie liikaa voimia
joten ehkä vain odotan että henkeni kuluu loppuun
ja kun silmäni sulkeutuvat
voin hymyillä ivallisesti maailmalle
Näpistely on
rikos
Tässä maailmassa
rakastaa ja mestauttaa ovat synonyymejä
pirullisille mielille vietteleviä leikkejä
ja valitettavasti
en osaa enää sinuun naulautua
näillä verkkokalvoilla särkyneillä
Siis voin vain sanoillani tarrautua
lauseenpätkillä pettyneillä
Pelkoni kuiskaa
Tänään on
liian myöhäistä
Mitä - korjailla syntejä vanhentuneita?
mutten osaa luopua päivistä
jotka muistuttavat eilisestä
ja jos minun rakkauteni ei riitä
miksi tarjoat tuota sormusta?
Puhelin valittaa
miljoona viestiä
”Kulta pieni,
koita jaksaa”
Voi sinua, se aika meni jo vuosia sitten
tänään on vain
tyhjyyskipuja
”Kyllä se
siitä”
Tietenkin,
jos autat keräämään palaseni
jotka
sirottelin ympäri tätä saakelin kaupunkia
Mene
puolestani siihen kouluun
hänen
kotiinsa – ja omaani
sen
huoran uniin
lähetetään
sille painajaisia
mutta
kaikki se
taitaa
olla toiveajattelua
sillä
”Tiedän.”
on
kylmä totuus
Onneksi olen selvillä
ajatuksistani
Tähän
tämä aina menee
kirjoittelen
typeriä lauseita sinulle
ja
kysyn yhä uudelleen:
Miten
minä tästä hyödyn?
sillä
ihmiset ovat demoneja
pukeutuneena
inhimillisyyden rooliasuihin
enkä
halua muodostaa enempää riippuvaisuussuhteita
-
kiitos
vain
nykyisissäkin
on tarpeeksi
Anteeksi
vittuuntuneena
kirjoitan mitä sattuu
Miksi muuten olisin tässä?
Minulla
ei ole ymmärrystä kellekään
kaikki
mitä puhutte
se
on minulle hepreaa
Hei,
en minä osaa teitä parantaa!
Mitä
te hölmöt oikein kuvittelettekaan?
Katsokaa
nyt tätä malliesimerkkiä
joka
on sotkeutunut omiin suhdelankoihinsa
Ainut
mitä voin teille sanoa
on
on
perääntykää
se
ei ole sen arvoista
mutta
taidan valehdella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti