Sivut

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Tulevaisuuskaikuja


Keväthaikeutta

Kamaluuskaikuja
kaikki rakkauteni
ovat pannassa
Enkä osaa vastata vastauksiin
lihanuijilla
Olen niin väsynyt
eikä ollutkaan kyse siitä
ettenkö rakastaisi maailmaa
vaan todellakin
minä taidankin rakastaa liikaa

Lausetragedioita

Rauhoitu
varottavat mieleni liikennemerkit
punaisena palavat
hälytyssireenit
jotka kirkuvat
nimeä tuntematonta
hakkaavat sormillaan
turhaa näppäimistöä
vailla ajatusta
kirjoitanko
vai näenkö painajaista
bansheenauruista

Paniikkienteitä

Olen kuollut kamaluuteen
kummituspaisteisiin
merkityksettömiin rakkausrunoihin
tyhjään sanataiteeseen
satumailla leikkimiseen
sillä ilmaisut eivät riitä
olemaan minulle ystäviä
tässä kuplassa
seinät jo säröilevät
annetaan poksahtaa
alitajuntani korvaa

Kärsijäpäivä

Tippaleivät
kasaan kuivuneet
piloille menneet
sima käynyt
yli sallitun
ja kaikkien päät
täyttyvät sokerilla
Minä nauran
sillä luvassa on sadekuuroja
patsaat sulavat nautinnosta
viinanhajuista orgioista
ja jälleen kerran toivotamme
erinomaisen surkeaa vappua

Merkkejä

Happeni on sopivan lopussa
tehdäkseen minusta zombien
Silmät lasittuneet paikalleen
tyhjyys kutoo verkkojaan
hämähäkki narskuttaa uhriaan
päätäni jomottaa
mokoma ääni
ja voi helvetti
minulla on fobia
  
Turhuusnauruja

En rajoita luovuutta
en puhkaise ilmapalloja
tai sittenkin
en
kyllä
ehkä
tänään
luodakseni maailmoja
avaruuskuplista
viereeni ystäviä
suolasokerista
sillä marenkileivokset
jäivät syömättä
Ai ai
viilletään kuukakkua
turhuuden
ja mitättömyyden kunniaksi

Kuutamokävelyiden taika

Soveliaissa nuoteissa
emme laula vierestä
salaa hieman oikaisen
tielläni viitoitetulla
susilaumoja
tarttuva merkintäkatse
luovuudenvioletti taivas
haikeusluuloja pielessä
järven ranta
          
Tänään pinta
on lasinsirpaleina
jos kävelen vetten päällä
raatelee se jalkapohjat
sillä syvemmälle en pääse
ja korviavihlova raapaisu
vain kaikuu tyhjyydessä

Tukkeet kyynelkanavissa

Jälleen arsenikkilammella
hyppelen lumpeenlehdillä
mustissa vesissä
asuu hirviöitä
valollani painan ne pohjaan
ja uskaltaudun viimein uimaan
kummalliset oliot
ne eivät saa minua kavahtamaan
sääliin kirvoittavat suruilmeet
mutta jatkan matkaani
järvipuolelle
kotoisalle

Kivellä laulaa
merenneitosäveltäjä
suutelee minua musiikillaan
yrittää pitää otteessaan
mutta kyynelien teillä
minä peräännyn
ja putoan
pyrstölleni

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Koekaniineina


Palokunta

Sievät suut
naulaavat korviini yhteiskunnan
Rakenteita
loputtomia rakenteita
suutelevat
mutta missä on sisältömme
suuri ajatuksemme
Autuas palomme

Tuokaa vettä!

Vuosituhoja

Pistooliajatuksia
luoteja mustuuteen
tuntemattomaan maaperään
Juuttuneena vuosiin
Jalkani tanssivat mudassa
tänään loppulaulussa
etenemme fantasiatahdeissa
pysähtyminen utopiana
tässä maailmansodassa
ei enää tarvota

Takuuaikana ikuisuus

Ole hyvä
tässä on rokote
vastaan inhimillisyyttä
Viehättävä robottihymy
tulkoon
ja valaiskoon
elektroniikkamaailman
Mekaaniset katseet
kone meissä kaikissa
rakkaat vanhempamme
ruuveineen ja muttereineen

Haaskalla

Leikkauspöydällä
puudutus jäi puolitiehen
mutta silmät painuvat kiinni
hiljaiseen kipuun

Lapsi ottaa myrkkyä
suun vaahdotessa
leikkausaterimien tahdissa
sillä ystävät

eivät leiki nössöjen kanssa
 
Luvallasi

Nuo kyyneleesi
anna pyyhin ne tärpätillä
Tule luokseni
istumaan sähkötuolisyliini
Anna minun imeä tuskasi
suoraan voimavaroihini
kerätä suloinen mielesi
muiden perhosten seuraksi
Tule tauluuni
valmiiksi täyteen kuvaani
pieneksi yksityiskohdaksi
merkityksettömäksi kauneusuneksi

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Olemattoman ideologian pelejä


”Heitä mulle otsikko”

Että voin täyttää sivusi
tyhjillä sanoilla
näillä tällaisilla
joita en osaa lausua
Taidan vain heitellä
mustetahroja
ympäri paperia
Etköhän sinä niillekin
kaiva jonkin merkityksen

Enkä ymmärrä.
              
Kaavapelejä ruudulla

Kuolemanpelko
en halua syntyä uudestaan
kun minua saksitaan
virtuaaliparanoiasta

Olen vain
kirjoitusvirheitä
ja
näytölle sulaneita jääveistoksia
pelkkiä vesilammikoita
joita selaajat tallovat huomaamattaan
sinä mukaan lukien
sotket näppäimistöäni
ja tämä roiskunut vesi
se katoaa paikalta
haihtuu olemattomaksi
jos celsiusta kuumottaa
ja tietokoneeni kaatuu

Lankeamaton enkeli

En taida pyytää enää selityksiä
Joo joo
En en
sillä sinussa on miljoonia peilejä
jotka heijastavat minulle totuusvalheita
enkä saa selkoa
kumpaan puoleen luottaisin
kun toiset
osaavat kääntää Saatanan Jumalaksi
minun mielessäni

Epäedullinen alennustila

Rytkyjä
Kiina-ilmiö rakastaa
Annetaan alennusta
näistä verisormista

Ne varastivat meiltä vaatteet
ja niiden aatteet

Viisauden anatomia

Sinussa
mietin valheita
toisissa totuuksia
filosofisia seikkailuja
Ismejä satelee
en osaa takertua
kuin ihmisiin
mutten halua

ja se kuka itselleen
valehtelee parhaiten
on toisen silmissä
nerouden multihuipentuma

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Karkumatkalla

Luonnonlaeista

Ehei
Eivät tosiaan
Eivät ole
ajatukset paikallaan
karkasivat kuuhun
kuumailmapallolla

Mania

Perhoset
lensivät vatsasta yläilmoihin

Katso

tuolla ne liitävät

kaukana ajasta
minun luontoni

Uhraustyökaluja

Kauniita ihmisiä
persoonat
         vat
       le
    koi
pouk
meissä on pienuutta
mutta
tappaisin
suuruudenhulluudesta

Sinuudessa

Madot
syövät olevaisuutta
muuttavat mullaksi
minuuteni ruumiin
jotta kukat kasvaisivat
kuivattuina kesäniityillä

rahapensaina

Kalpeuden siivin

Makabeeri huone
seinillä lapsia
purkitettuja
kauheuksia
Mustissa hiuksissa
pirutakkuja
syövät
taiteilijan kynän

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Kuiskeita päässä ja maailmalta


Poissa silmistä ja takertuneena ikävään

Ajatuksen tasolla
me olemme kauniita
kirjan sivuilla
säveltäjän nuoteissa
mutta todellisuudessa
rumuus on mustannut maailmamme
liimannut raiskattavaksi mieliimme
kolme takertuvaa sanaa
omistushalusta

Ystävän neuvo

Älä viitsi
pyyhi tuo typerä hymy
typerä onni kasvoilta
-       se on katoavaista
Hyvä tunne – ei ollenkaan
Olet typerä jos lähdet mukaan
tuohon häväistysten oopperaan
(Sinulla on jo kaikki!)
se vie sinulta alta jalat
äläkä kulta ajattele
että se olisi hyvä asia

Sielunsiskot

Näet minussa arvet
jotka painoi hylkääminen
epävarmuus
ja takertuminen
Älä unohda
miten desinfiointiainekin kirpaisee
älä hautaa mieleesi
mistä rakentuvat ikävän kaavat
Mutta jos silti asut siellä
missä taiteesi syntyy uudelleen
ole onnellinen
mutta eihän se ollut meille mahdollista?

Tuhka ei ole sinua varten

Nitojat pitävät kiinni sinusta
rakkaudestasi
ja maailmastasi
Niittaavat sinut likaiseen alustaan
- teinit maalasivat rumia sanoja
mutta sinä olet kasvanut
noussut tuhkasta
pieni feeniks
nyt sinun on lennettävä
äläkä katso taaksesi


tiistai 10. huhtikuuta 2012

Selkäytimeen kaiverrettua

Hauraus on haureutta

Suruni muuttaa kieleni karvaaksi
nylkijätunteet raivoavat
ja käteni tärisevät miljoonannen kerran
pilkkakirveiden nauraessa
sillä vahingossa sielut pirstoutuvat
Niin, täysin tahtomattani
tämä arvottomuus saa käyttäytymään ikävästi
prikulleen sen mukaisesti
että tunnen itseni saastakeräksi
ja nyt tiedän sen
nämä elämän koreografiat
ovat turhan vaikeita minulle
fantasioihini takertuneelle 
ruusuiselle Pahattarelle

Nämä tahrat eivät lähde tärpätillä

Tässä kauheudessa
kuolen kuolemattomuuttani
kun rivini eivät kerro koko totuutta
-       en osaa niihin ripustautua
Jos paljastan itseni maailmalle
tulen tunnetuksi halpana
Eikä minua halutakaan toista kertaa
ei kolmatta
ei neljättä
sillä olen kaikille yhteinen
nainen kevytkenkäinen

Varjoista on helppo huutaa

Traumat
ne estävät minua liikkumasta
toiveisiini tarttumasta
kieltävät juoksemasta
pakenemasta
paitsi unimaailmoihin
jotka toimivat liittolaisina
muka helpottavina trippeinä satumetsiin
mutta herätessä
lyö karvas totuus
päin naamaa
sillä alitajunnassa asuvat kuolleet lauseet
kummittelevat edelleenkin päivänvalossa

Resepti itseinhoon

Jään tai lähden
summa on kipu
palvotun pelätty
tuhansilla tavoilla petetty
Miten muuten nämä tilanteet
pääsisivät mielelläni leikkimään
kuin neulatyynyyn piikkejänsä pistelemään
Mutta mikä uhri minä olen
kaikkine miljoonine puutteineni?
Varmaankin väärä marttyyri
se viimeinen hihasta vedetty kortti
jolla hävitä pasianssi
                                  

Paskoista tunteista syntyy paskaa tekstiä

Siipileikkurissa

Sotkit valmiin tauluni tyhjäksi
ja odotin uutta täyttöä
Mutta miten kävi?
- sinä sotket jo uutta taulua
ja en keksi tarpeeksi rumaa sanaa
kuvaamaan tätä tunnetta
jota kai tyhjyydeksi kehutaan
Olisi aika kaivaa vesivärit laatikosta
mutten oikeastaan osaa maalata
enää uudestaan

Eilisestä säälistä maksetaan tänään

Mustavalkoisuus on kirosana
kun näet vain sillä yhdellä tavalla
helpoimmalla
eikä hyödytä pahoitella
sillä vahvasta ei tehdä heikkoa
yhdellä tyhjällä sanalla
ja vaikka tuntisin aidosti
en sen peittävän epäluulojasi
Tänään toivon
etten olisi koskaan vastannut
silloin
kun näitä tunteita ei ollut istutettu

Harmaalla alueella

Typeryksenä luotin
kuin sinisilmäinen lapsukainen
Yksinkertaisiin sanoihin
(Älykkäät arvostavat tekoja)
Sentään minä
en puhu
mitä en tee
Sentään minä
en valehtele perkeleille
Enkä minä ole niin pinnallinen
että fyysinen ulottuvuus
menisi henkisen edelle

Lauseesi vain toiveitani

Puolustukseni kytkeytyy päälle
mutta ääni alitajunnassa hokee
väärinymmärrystä
kolmas sanoo selvyyttä
vihdoinkin kauhukomediaan
mutta miksi vääryys vilkkuu punaisena?

Viimeiset aikani
- seitsemän kertaa sinä
aina uudelleen
En minä sinun ruumistasi kaivannut
jos verrataan ymmärrykseen
jota sinä et oletettavasti ymmärrä
sillä olet aina niin pirun ymmärtämätön

En olisi vaarantanut menneitä
vain huoralle
en kerännyt sisinpalojani
vain huoralle
enkä kirjoittanut syvimpiä tekstejäni
vain huoralle

mutta sanojesi jälkeen
sisimmässä raksahti
(miljoonas kerta jääkuoressa)
enkä osaa kumota tätä kipua
ja toden totta
nyt toivoisin
että olisit vain ollut
se vitun huora

Kaikesta minäkin vetelen inspiraationi:

Pakkopaidassa nimeltä ikävä


Ikävän kielillä

Kaipauksen kynnet
raapivat selkääni
nähdessäni unta sinusta
ja viininhuuruisista maisemista
Minä haluan sinut
kiinnittää tähän
pitää hetken paikallaan
Tänään tahtoni kaipaa
sinut
kokonaan
kaikin puolin
myös sen kielletyn
Ole kiltti -

…käännä vain pääsi pois

Tänään en huuda

Minussa palaa
mutta punapäätyttö istuu paikallaan
ei huomaa käryä
ei hiiltyneitä verisuonia
enkä minä osaa huutaa
ettei hän vain merkille pistäisi
kuinka paljon minussa kasvaa puutteita
kuinka minussa elääkään rakkautta
sinuun ja humalaan
tähän mahdottomaan maailmaan
jonka naruilla tasapainoilen
sinuun kurkottelen
harhakuviin osuen

Ja piirsin huuruun maailmoja

Sumumaisemissa
aamukastetarinoissa
asuu luonnonlapsia
toisiinsa kiinnittyneitä olevaisia
ikuisessa harmoniassa
ne itkevät
kuin ilosta
ja siemailevat vettä apilanlehdiltä
ikuisuusonnen maalatessa kasvot
violettiin ja sineen
Tänään kaipaukseni asuu
noissa nostalgiaolennoissa
niiden täydellisyyskonsertoissa
ja viimeisissä sanoissa
jotka ne painoivat huuruun

Kotikaupunki

Varastelen tunnelmia
säntäilen välillä ihmismassojen
ja hei pikkukaupunki
katsokaa
olen sopivasti
kummallinen
Kun nauran astetta kovempaa
ja humala sekoittaa jalkani
mutta välittäisinkö
kun sieluni tanssii tähtien kanssa
ja mielessäni kasvaa purppuraa

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Ja jälleen rakastuin painajaisiini


Toisaalta

Sinulla ei ole valtaa
tehdä minusta paniikkikohtaushirviötä
syöttää minulle piikikkäitä tunteita
ja laittaa oksentamaan
uudelleen
ja uudelleen
verelläni maalailemaan
huoneeni vihreille seinille
sillä olen liian poissa
tunteakseni sanamiekkojasi
ja kun puhut
vain huokaisen
Katsot kysyvästi
Minä hymyilen
Miksi niin rauhallinen?
Miksi niin sekava?

Kolme sanaa sadismiin

Jyllää minussa
mieleni pyörremyrsky
katkoo s i t e i t ä
Näin
huomaatko?
Riks
raks
poks
ja olemme kuihtuneita terälehtiä
Silkkilakanoilla pölyisillä
suudelmat maistuvat pilaantuneilta
ja keho kaikuu tunnottomuutta
Kultaseni
jos minä olisin tänään päällä?

Epäuskon ja vahingonilon nimeen

Siitä on aikaa
kuin viimeksi kirjoitin sinusta
(sillä olet niin säälittävä)
Jos kaikki olisivat kuin sinä
voisin ampua kuulan kallooni
pelkästään myötähäpeästä
Minua hävettää
sanojen vuoto
Oliko tämä hyvä idea?
Ehkä ei
mutta en voi kuin ihmetellä
milloin sinusta
tuli itkurätti
johon ihmiset pyyhkivät
säälilikansa

Olenko otettu?

Tämä alistuvuusleikki
se viettelee osia minussa
Tapa jolla kosketat minua
-       olen imarreltu
Keho on kaunis tänään
mutta ajatukset ovat rumia
sinulle kultaseni
Näitkö ne
kun halusit minut
katsoen silmiini?

Kun maailma loppui silmissäni

Maailman laidalla
korkeimmalla muurilla
sadepisaroiden paetessa hiekkaan
ongin sanoja suolavedestä
ja katselen myrskytaivasta
pysähtyneessä hetkessä
ja ensimmäisen kerran
rauhallisena

Painajaisolennot

Näissä luolastoissani
vesi mustuu aikaan
ja
oliot
ne ovat niin karmeita
että pidän silmäni kiinni
käpertyessäni syvennykseen
vaikka valoni houkuttelee ne
kynsillään raapimaan
verestävillä silmillään tutkailemaan
ja mietin
uskoako
kun kerran eräs kuiskasi
etteivät ne tahdo pahaa

Väripilkku

Ruumiini velttona maassa
mutta sisälläni elää vielä
pieni keiju
tahtoen lentää
mustasta sumusta
jälleen satumetsän siimekseen
luokse sielunkumppaniensa
kotikonnuille
sillä taiteilija maalasi
tämän kuvan tylsäksi
arkimaisemaksi
 
Hautajaissaattueessa

Silmäsi melkein lasittuneet
ansaitsevat elää vapaina
Älä käperry kuolemaan
depressiouneen
Ole kiltti
herää rakas
keskeytä
hidas
hyödytön poismeno
sillä mitä maailma menettääkään
jos nyt irrotat

Väärissä fantasioissa

Linnassani
kummitusaaveet
juoksevat kuin tanssien
sanelen niille rytmin
kirjoitan nuotit
jotka sidon jokaisen jalkoihin
Tämä tuntemattomuus
karmaisee monia
maireat aaveet
virnuilevat haarniskat
ja noitapiirit
suljettujen ovien takana
Minun valtakunnassani
et uskalla liikkua pimeällä
yksin

Kirjoitettuna otsaani

Kuinka periromanttista
onkaan tarjoilla leivoksia
hopeatarjottimelta
Kuorrutteena mansikkahymyt
Eikö tämä ole jo liian imelää?
ja piparminttusuudelmat

Hymyillään kameralle
voi kuinka kaunista
koristellaan kuvat sydämillä
ja runonpätkillä olemattomilla

Tässä muotissa minä puhun
Tässä muotissa toimin (melkeinpä kokonaan)
ja minä toivon
etten siinä muotissa kuole

Sillä unissani leivoksissa on arsenikkia
valokuvat irveisiin vääristyneet
imelät runot kirosanoiksi vaihtuneet
ja suudelmat
ne aikaan kuluneet

Palanen sinulla, palanen hänellä ja yksi maailmalla


Sieluni on sinun

Sisimpäni tyhjä ilman sinua
ja mietin
kuinka voisin olla
jos nyt sanoisin
etten astu sitä askelta
jota olen suunnitellut
elämäni
unelmoinut yöni
ja itkenyt päiväni
Sinä olet siitä samasta maailmasta
jossa asuu minunkin sieluni
Sinä olet minun unikuvani
Ainut ymmärrykseni
ja jos nyt työnnän sinut pois
mitä jää tyhjälle kuorelle?

Kuinka pitkälle voit venyttää minuuttia?

Älä muistuta
Älä tee kivuliaampaa
Älä viljele suolaa haavoissani
sillä tiessämme kasvaa umpikujia
Enkä voi enää pitää sinusta kiinni
-       tiedät sen itsekin
sillä rakkaustarinassamme
asuu kymmeniä epäluulodemoneja
vainoharhoja
ja
petettyjä kuiskauksia
Mutta kun sanot
”rakastan”
olen hypnoosissa
auta minut karkuun
päästä pois otteesta
sillä tämä rakkaus
se on väärä
ja pidemmän päälle
ikävystyttävä

Marjastat huonoon aikaan

Minä olen raakile
älä poimi vielä
Asun vielä lapsuussiteissäni
Ikävystymisnaruissani
Kärsimys kasvaa suonissa
sydämessä
aivoissa
Mutta mitä voin tehdä
sillä jos repäiset minut tänään
en koskaan muutu kypsäksi

Pakkopaidassa

Neljästä enkelistä
kolme pudistelee päätään
vain yhden epäröidessä
on omatuntoni hajalla
Näen vaaran itsekin
mutta te ette aisti tunteita
ette tavoita näitä tiloja
joissa sieluni rypee tyhjänä
Kuinka voisin itkeä teille
että sieluni roikkuu ristillä
köytettynä seiteillä
Kuka sen saattaa ylösnousemukseen
jos ei hän

Karkasin käsistä

Pakenen harmaudesta
hevoseni laukkaa jo
ja säestyksessä säkkipillien
saavun maailmani porteille
demonien vaipuessa nurkkiinsa
alimmille kerroksille
ja valtakuntani pasuunat hakkaavat
niiden kuulon olemattomaksi
olemuksen mitättömäksi
ja kruunajaisseremoniani
se voi alkaa viimein
sillä luomani kaaos
se on niin eskapistista
että itken runokirjoja

Naurunkyyneliä

Sataa
paistaa
täällä tänään kumpaakin
Näetkö sateenkaaren?
Nuo värimaailmat
Sävyeroja et saata huomata
sillä ne ovat täällä tänään
sisällä piilossa
minussa
(nauravat)

Katseessasi häpeän ikävää

Silmäsi naulautuneet ikkunaan
otteeni kirpoaa
ja yhteyteni valittaa varattua
Missä sinä olet?
Missä laulat hauraalla sielullasi?
Todellisuuden rajamaillako
Maailmoissa
joissa minä en ole asunut
ja sinä sanot:
Kiinni menneisyydessä
mutta epäilen karvaasti
sillä punahuulilta kuiskatut lauseet
maistuvat valheilta
ja silmiini takertunut katse
itkee ulkona
unissasi
joissa huudat vierasta nimeä