Huomaisitteko
jos katoaisin hetkeksi?
Sinä olet niin kaunis
että kyyneleenikin haluavat luoksesi
ja silmissäsi asuvat seireenit
eivät päästä katsettani harhailemaan
lukitsivat itsensä
Olisitko minun tänään
ei välitetä huomisesta
jätetään maailma
sillä minä ajattelin karata tänään
tuonne vastarannalle
sillä kuulin
että sinä majailet siellä
Humalluin ihmisistä jälleen liikaa
silmistä jäänsinisistä ja sammalenvihreistä
sieluista vahvoista ja hauraista
lauluista mystisistä ja enkelimäisistä
enkä osaa pysäyttää tätä hulluutta
joka etenee verenkierrossani
valtaa vähitellen jokaisen soluni
murtaen vuosien varrella rakentaman patoni
enkä enää osaa kontrolloida itseäni
samaan tapaan
kuin jälkeen viimeisimmän syntymäni
Älä siis avaa silmiäsi
ja katso
mikä minusta on tullut
Jos vielä
tämän kerran
Jos myöntäisin hieman ikävöiväni sinua
saisinko osakseni paheksuvia katseita
ilkeitä kuiskutuksia ja pistäviä katseita
mutta eivät minun ystäväni tuomitse
eivätkä pistä tikkua ristiin
lopettaaksensa kirotun touhuni
kun päästän itseni taas karkaamaan
kielletylle tielle
mutta mikäs siinä
sillä sinä olet ainut aito asia elämässäni
rakas humalani
Vallankumouksellista
Illuusiosuruni
on mielenkiintoista katsottavaa
Iskikö masokismi päälle?
Ihan pikkaisen vain
päivittäisen tuska-annoksen verran
mutta en päästä sitä iholle
sillä mikään ei ole tänään todellista
eikä huomenna
Ehkä tämä filosofiani
ei mestaa minua
giljotiinissa
Kunniasotia
Itsenäisyys on valetta
kuinka vain sen otat
me olemme kaikki riippuvaisia
typeristä elämän ehdoista
luonnonlaeista
ja salaisista fantasioista
joten miksi kummassa
minä häpeäisin
tätä addiktiota
Mutta valitettavasti
kysely ei suuremmin auta
kun päähän on liimattu
veritiara halvoilla timanteilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti