Sivut

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Veririhmastoja

Feeniksin syntymä

Vain veri voi tomun huuhtoa
alas riekaleiselta iholta
kivettyneen sysätä liikkeelle
houkutella kiellekkeen reunalle

Ja vain pudotessa
voi siipensä tuntea
maahan iskeytyessä
eläväksi itsensä huijata

Vain rajoilla leikkiessä
syttyy sydämeni maailmalle
täydellä liekillä roihuaa
kunnes tuhkaksi muuttuu kokonaan

Riistäjä ja riistetty

Millaista on pyöriä pohdamudissa
oljenkorteen jokaiseen takertua
nöyristellä kuristusotteessa
anteeksi anella olemassaoloa

Millaista on kaikua onttoutta
virvatulilauluunsa hukuttautua
julistaa sadistista rakkautta
omaan itseensä pakahtua

Millaista meidän
on asua samassa ruumiissa

Kameleontti

Kuka on vierailija tämänkertainen
niin kauniskasvoinen, ainutlaatuinen
mutta tomusta kasattu
pahalla paikattu

Kenen kasvot lepää käsissäni
odottavat sirpaloitumistani
ottaakseen muodon uuden
peittääkseen siivottomuuden

Kaivon asukas

Tunteita ongelmallisia
sikiää likakaivosta
salaisia sienirihmastoja
en enää voi viemäriin lukita

Nyt seinilläni ne kasvaavat
tapetit karamelliset tahraavat
ivallisesti nauravat
sisälleni hamuavat

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Happamia ne ovat kaikki

Auringossa

Liekkisilmiään hän
ei enää tahdo kastella
ja tylsistyttää alkaa kovasti
tämä tasainen lämpötila

Hänen huoneensa eilen räjähti
säikähtivät pehmonallet
mutta tulipahan mokomille
vihdoin uutta ilmettä kasvoille 

Äläkä soita lääkärille
tai sytytän sinutkin palamaan
ja valitettavasti joudun kertomaan
eivät kaikki opi rakastamaan
hihojen palamista
näppien oikomista

Suurkaupungin valot

Kuka tässä maailmassa
voi täydellisesti valaistua
kun on valaisiamia miljoonia
mistä löytää oikea?

Kuinka monta kertaa
täytyy näppinsä polttaa
hehkulamppu hajottaa
ennen kuin löytää voi
kotoisan kajeen
pienellä varjostimella
varovaisella hehkulla

Emmehän halua sokeutua

Itkumuurin nousu

Palanut on sytytyslanka
sammunut muutaman kerran
ja räjähti

Kylmyyteen me jäimme
sillä dynamiitissa oli voimani
ja lämpöni

Nyt hyisessä huoneessa
tärisevät vanhat tunteet
tuijottavat jäistä muuria
ja pelkäävät

Väärä makeus

Et sinä halua lyödä
vihaajaa maahan lyötyä
ansaan langennutta, murjottua
sillä kettu sanoi ”happamia”

Sen jaloissa pihlajanmarjat
mädäntyivät makeiksi
tavoittamattomiksi, kaukaisiksi
enää niistä on vatsakivuiksi

Et sinä kiltti halua
nälkäistä raukkaa pilkata
härnätä pilaantuneilla marjoilla
onnettomuudestaan irvailla

Arvoitus kiillon alla

Psyykkeessäni monia naruja
en tiedä mistä kiskoa
ja miten tulkita palkinto tämänkertainen
onginta ongelmallinen

Toisinaan nousee kultakaloja
joskus saappaita
irtokäsiä, kylkiluita
maita sekä taivaita

Enkä tiedä mistä iloita suurimmin
kun kultakalat haisevat
ja saappaat jalkojani suojaavat
lisäkädet tarpeeseen tulevat
ja kylkiluut minuuttani tukevat