Pohjalle
Railot ovat piiloutuneet
ottaneet valkoisen suojavärin
ja viima vaimentaa
varoitukset enkeleiden
Harha-askelilla vajoan
(Turha vaiva, et saa enää kiinni)
Jälleen miljoonannen kerran
(Kurkota vielä kerran)
Hyinen syleily vetää mukanaan
Loiskaksonen
Korvastani virnistää
Nosferatu
(Jeesuksen Kristuksen nimeen, katoa!)
mutta juoksen tai kuolen
-
se
roikkuu kiinni
Ei hellitä otettaan
ei
en voi paeta
ja jos otan myrkkyä
- se kuolee mukana
Peilisali
Kuvastimista hymyilevät
ilveilijäkasvot
ottavat kiinni käsistäni
tanssittavat pökerryksiin
ja kun vihdoinkin tokenen
minulla ei ole enää suuntavaistoa
Tuhkaa
marmorilla
Hiiltyneitä raunioita
lumivalkealla pinnalla
mitä kammottavuuksia piileekään
siinä kontrastissa
mutta en pääse karkuun tästä maailmasta
alastomien enkeliruumiiden
ja seivästettyjen makeishaltijoiden
Viivastolla
Sumumetsäni
valkovuokoissa keijuja
kävelen kosketinpolkua
ja näen surulliset sielut
-
ne
itkevät puiden juurilla
Olen niin pahoillani
tahtoisin kuiskata
mutta tiedän
että matkani jatkuu
sillä nuoteissa lukee
Accelerando
Viimeiset tahdit
Pimeyden marssiessa
Esikoisesi varastetaan
-
kurkku
auki
ja pedon ammottavaan kitaan
Kuinka sen seitsemän päätä
laulavatkaan lopun laulua
ja sen jalat
- ne tahdittavat viimeistä päivää
nyt itkevät kuolleet
maahan avautuu punaisia railoja
joista voodoopapit nousevat
repivät neitsyet keskeltä kahtia
ja mustan kuoleman noustessa
olemme vihdoin vapaita
Tavoittamaton
Pilvilautat
lipuvat yltäni
enkä yllä tarttumaan
pinnalle
korkeaan pelastukseen
Autuus
vain muutama metri
ja saisin kiinni
mutta pienet ihmiskäteni
eivät yllä
vaikka harovat
ja jään odottamaan
jos jonain päivänä
muuttuisin merenneidoksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti