Sivut

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Jäljellä enää reunapaloja


Toivotaan parempaa

Psykedeeliset askeleeni
painavat värikkäitä kuvia laattoihin
sinä muutit ne mustavalkoisiksi
harhoiksi ihmisyydestä
jota et taida tuntea
ja riemastuneet hymyt
ne muuttuvat yhä vaikeammiksi tavoittaa
kun musta öljy minussa
hukuttaa meidät
etkä sinä osaa juosta karkuun

Saatko selvän?

Minua pelottaa
milloin sinun haurasta olemustasi ammutaan
Vilkuilen taaksemme
sillä tiedän jonkun tähtäävän sinua
katkeruusnuolillaan
enkä minä luovuta
sillä makeispeikot syövät tikareita
Tyttöjen juodessa samppanjaa
ja kiellettyjä shotteja
saatamme nauttia hetken illuusiosta
että olen todella vapaa

Jos pakenisin

Kun silmäni painuvat kiinni
sydämeni takoo vain voimakkaammin
sillä loputon taistelu odottaa vuoroaan
unimaailmassa
jossa jokaisella ystävälläni on uudet kasvot

Juoksen sinua karkuun
sillä näillä teillä on helppo eksyttää ihmisiä
metsiin, joissa ei kuljeta
vaan kadotaan
syödään sanoja eilisestä
sillä tässä päivässä
aika on vain yksi pieni sivuseikka
murunen hiekkaa

Siihen asti…

Jos syttyisin palamaan
ja loimuaisin tummansinisellä liekillä
voisivat lieskat nuolla epävarmuuteni
syödä pahan kuoren
hakata irti katkeruuteni
josta kasvaa pahoja versoja
Liikkuminen ankarasti kielletty
- mutta voinhan katsoa
sillä on minulla silti taiteeni
jolle ette voi ripustaa käskykylttiä kaulaan

Laulettuja kappaleita

Jos nappaan suuret katseet peilistä
voin löytää niistä pieniä merkityksiä
Kirkasta jäätä tummuuden seasta
enkä halua päästää irti tästä kauneudesta
sillä kuinka koskaan pärjäisin ilman sitä
ikuisuutta kylmien planeettojen
ja suurempien vesien
Mutta ehkä jos puhut kauniisti
kelpaa purokin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti