Luovutusvoitto
Rattaiden pyöriessä
nyökyttelen hiljaisuudessa
Sano mitä teen
Kerro kuinka toimia
kuinka polvistua
ja kumartaa syvään
sillä sekin on parempi
kuin maata muta-alustalla
rukoillen viikatemiestä
sekunti ennen heräämistäni
Kuolemantuomiota
Pahat sanat itkevät minussa
janoavat kuolemaani
vaikka suu ylistää rakkautta
on sisällä ammottava tyhjyys
joka jättämättä tilaa muulle
uskottelee itselleen
että paranee
Mutta meneekö se niin?
Vai ovatko tunteet kroonisia?
Oveen naulattuja nimitauluja
jotka poraavat koukkunsa syvälle lihaani
ja siihen toiseen
pelottavaan mustuuteen
Mitä pidät
tästä naamiostani?
Riippuvaisuus
sitä on kivuliasta tunnustaa
tyhjille seinillekään
kalvenneille valokuville
joista tuijottaa se lapsi
jolle toisinaan puhun
edelleen
vaikka kuolema korjasi
jo monta vuotta sitten
Elämä koostuu koukkusuhteista
tuolloin ja nyt
noudatamme samaa kaavaa
vaikka tänään muka olemme
niin helvetin itsenäisiä
ja yksilöllisyys pursuaa korvistamme
Ivanauruni
suloinen
Tunteeni ovat muualla
eivät kanssani tänään
Säästyäksemme nyrkkitappeluilta
teimme sopimuksen
Olkoot missä ovat
minä odotan täällä
sillä uskon niiden palaavan
pian
häntä koipien välissä
kun maailma ei muutu ruusuiseksi
vaikka miten heittelisi terälehtiä
Idiootit
saavat vain syytteen
roskaamisesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti