Mosaiikki

Äiti 

Reiteni huutavat hormosta,
tahdon peittää häpeän verholla.
Näin painajaisia paljaasta ihosta,
josta pahan kukat kasvoivat.

Koko hautajaissaattue yhdessä haavassa
ja enkelten siipien havina, raskaana.

Pyhä Neitsyt halkeaa kahtia,
synnyttää kirkuvan lapsensa.

Himmeli

Vakaus katoaa hälyyn.

Persoonan jäälautat

ajelehtivat ja sulavat

ilmastokriisissä tihentyvään tahtiin.

Sulatusuunissa karkeita muotoja,

Pentikin vuoassa kaluttuja luita.

Viimeisellä ehtoollisella

leipä kovin pilaantunutta.

Kyyneleeni valuvat läpi mosaiikin,

jota joskus kutsuin itsekseni.

Rangasta kasvaa pieniä kahleita,

seitti ympärillä, outo voima,

Kyyhky koittaa nousta siivilleen,

jää kiinni korulauseeseen.

Vaiettuja

Toivon seinälle valkeaa taulua,

vakaata vailla ääriviivoja,

että olisin toisenlainen

ilman mustaa aukkoa 

vaivihkaisena aamukahvissa.

Mutta kuolen jonain lokakuisena aamuna.

Suojatie virnistää, kun jotain jäi huomaamatta,

vaan patologi huokaisee,

hän kai tietää totuuden. 

Saatto

Muutama teksti vuosien takaa. 

Kielo

Pinnaltani versoaa kieloja,
pisaroita myrkkyä huulilla. 
Aaveiden kynnet piirtävät
kuoleman merkkejä ihoon.

Kuin en tietäisi, kuinka vaivihkaa
yö synnyttää virvatulia,
ja ennen kuin huomaankaan,
kierryt minuun hiljaa.

Pakolainen

Käyt avarilla niityillä,
tallaat itkevät kukat,
hohdat unennäkijän lailla.

Mielesi on täynnä kummaa utua,
se peittää alleen johtolangat.
Pakenet rotkoista nousevia olentoja,
ne hapuilevat jotain, mitä et halua antaa.

Ehkä näit liian paljon,
että uskaltaisit taaksesi katsoa.
Kuinka mustuneet silmäsi
löytäisivät enää valkeaan?

Rovio

Huku punaiseen aamunkoittoon,
nouse sen raivoisista aalloista,
anna itsesi aurinkomyrskylle
ja loista sen kanssa kilpaa.

Kun pyhä vimma korventaa
ja synnytät jotain kirkuvaa, raivoisaa,
anna tulen laulaa henkeen,
ja lihaan, joka punaisena hakkaa.

Anna liekkien kuoria vartesi,
ja luvattu maa kasvaa tuhkastasi,
mutta nuole haavasi,
veresi on ainut, jota kannat mukanasi.

Älä anna sen valua hukkaan.

Helios

Me kutsuimme tähtiä takaa puiden

jotka kohosivat sankkoina muureina

ja minä lauloin sinulle polusta

joka kasvaa valona otsasta

kun tyhjyytesi leimahtaa liekkeihin

Sinä olet sillanrakentaja

määränpää ja matka

tietoisuuden liekki

jonka tanssissa

ei aikakaan pysy mukana

Ja jos mennyt on vain ajatus

ei täällä koskaan ollut ketään

josta nimetä itselleen jumala

Sinä olet elo ja tuli

se joka syttyy ja polttaa

Sinä olet valo, jota etsit

kysymyksen sisällä vastaus

Eikä ole muuria

sillä aurinko loistaa puiden lomasta

sen otsasta

joka uskaltaa sen nimen lausua

Katkeransuloinen

Aamun huokaus

Huokauskin on elävä

täällä kirkkauden henkien keskellä

odotan yhä illuusion särkymistä

sitä tunnetta, kun kaikki onkin unta

Tämä on se hetki, johon öisin pakenin

jossa nauroin valkoisessa kesämekossa

kaiku universumin vieraimmissakin kolkissa

onko aika pysähtynyt

jäänyt kiinni siihen hetkeen

kun ensimmäinen auringonsäde tavoittaa verkkokalvoni

ja väistyvä usva paljastaa alastomuuteni

Tähtiportti

Usvan hälvetessä pinnaltani

katson kuinka valo piirtää ääriviivasi tarinaani

ja hämärä rajaa ajattoman kirkkauden

aavistus leikkaa yötaivaan kahtia

kastaen sinut tähtipölyllä

loistat viiltävää tuttuutta

Tartun siihen oljenkorteen, jonka ojennat

olen katseesi edessä paljas ja kirkas

ja minä lupaan sinulle: vain kuiskaus riittää

mikäli sanat ovat oikeat

Kangastus

Tässä puutarhassa kissankellot itkevät

syviä värejään, joita liikutus pehmentää

Muratti kiipeää loputtomiin korkeuksiin

myöten seinämää, joka tukee ja vangitsee

Kultaiset omenat ovat aivan ulottuvilla

mutta hieman liian korkealla

varastan ne sinulta

jos yrität puraista 

Heleä on se ääni

joka kaikuu puutarhani suojissa

kauniit kasvot, ne heijastuvat omenan pinnasta 

Iluusioita

Hävinnyt

Hän luuli olevansa rapioromanttinen

mutta olikin vain rappio

sillä oli menettänyt oikeansa ja vääränsä

Jalat kasvaneet yhteen

irvokas olento

otti haluunsa kaiken sen

joka oli piilotettu sillan alle

ripustettu hirttosilmukkaan

mutta sekin kai

oli väärin solmittu

Kuka uskoo tänään mihinkään

sellaiseen mikä ei ole ommeltu selkärankaan

ja ne siellä olevat asiat

niitä ei näe kuin peili edessä

ja toinen takana

Karnevaali

Inhimillisyyteni haukkoo henkeään lattialla

en meinaa muistaa, kuinka sekaisin olen

Sanani ovat ennalta kirjoitettuja

ne karkaavat selkärangastani

näkyvät vain yöllä, mutta loistavat pimeässä

Haluatko sinä olla minun uusi harhani?

Vaaleanpunainen karuselli

joka toimii hyvin huonosti

Me olemme liian isoja tällaisiin peleihin

me olemme

ja minä haluaisin vain pyöriä

Sano ettei tämä ole unta

herään kyllä aikanani

Sielu alennuksessa, sydän mustunut ja ruma

Enneuni

Koin kaiken taas ennalta

siinä unessa, jossa pakenin sinua

Olin jälleen krapulassa

pitelin päätäni ahtaassa asuntovaunussa

ja huusin niille, jotka olivat ulkona

missä helvetissä minä olen

Ne sanoivat, että on juhannus

keskikesän juhla

enkä minä taaskaan ole siellä missä pitäisi

mutta ei se mitään, sillä meillä on hauskaa

ja hei, sä voit unohtaa kaiken

ihan oikeasti

myös sen lapsen, jonka jätit kuolemaan kentälle

jossa zombit repivät sen palasiksi

Sinä taas vain juoksit

Mitä et tekisi itsesi tähden?

  

Sulku

Minä kaipaan surua

se on ollut kauan poissa puserostani

ja silmäkulmani ovat olleet niin kuivat

että niihin koskee

punoittavat kuin varoittaen

Kappaleet eivät enää itketä

vaikka jokin muistoissani liikahtaa

kertoen, että ne joskus merkitsivät jotain

Minä pelkäsin itseäni niin paljon

että olen sulkenut patoni

ja vaikka luulin eläväni ehtyvillä lammikoilla

minä janoan

janoan jälleen elämää

joka nukkuu patojen takana

Hetken huuma

Toivoin, että olisin juonut hieman enemmän

että sade ja kyyneleeni sekoittuisivat

kuin sinä yhtenä iltana

jolloin nauroin sille, että jälleen tunsin

jotain syvemmältä, koskia pauhaavia

Ja kuitenkaan mikään ei merkinnyt mitään

muuttuvassa todellisuudessa jossa

mikään ei ole enää kuin hetki sitten

minäkin pelkkä katoava henkäys

Jälleen muutaman vuoden päästä

olen joku muu

huolimatta siitä itsepäisestä minätilasta

joka luulee olevansa jatkuva

ja elävänsä noin 84 vuotta

Mutta väliäkö sillä on siinä hetkessä

kun sade kastelee kasvoni

ja maistan pisarat huulillani

sillä mielessäni soi musiikki

joka on minun oma salaisuuteni

sulautuu osaksi taivasta

palaksi suurempaa tarinaa 

Jumissa

Aurinko ja hulluus

Minä olen menettänyt kykyni puhua

mutta ehkei minun tarvitse sanoa sanaakaan

sillä jo laulujen nimet kertovat liikaa

Olen listannut tällä viikolla kaikki mahdolliset kliseet

omista askeleistani ne pahimmat

hukkunut omiin kämmeniini

kun kaiken tämän voi lukea kasvoiltani

Uniluonnos

Sinun päiväkirjasi sivuilla

en ole vielä se kalpea kuiskaus

joka kenties huomenna olen

kadonnut katukuvastasi

vain palaneen käry jäänyt jäljelle

Tai ehkä en koskaan ollutkaan siellä

ehkä se oli joku aivan minun näköiseni

kangastus, jonka puhalsin suudelmaan

tai lyijykynällä kirjoitettu runo

joka ajan saatossa haalistuu

Ylimitoitettu

Unohda unohda unohda

Mutta minä en halua

en halua painaa villaisella jotain sellaista

mikä sai harmauden kaikkoamaan iholtani

karisti kuolleen kalkkeutuman

vaikka oletkin vain silmänräpäys

kaikessa loputtomassa ajassani

Valovuosien päässä

Toisinaan herään yhä tukahtuneeseen huutooni

siihen todellisuuteen, missä minä elän ilman sinua

ja olen unohtanut kaikki ne pienet asiat

jotka kerran rakentuivat sinuksi

Minun kultaiset peltoni elävät vain mielessäni

kuvissa ne ovat niin mustavalkoisia

että minua hirvittää, pelottaa liikaa

Luulen, että se kaikki tapahtui jollekin toiselle

jollekin joka tatuoi nimesi ihoonsa

opetti lapsesi soittamaan pianoa

eikä kadonnut olemattomuuteen aikakoneella