Tämän illan harha
Onnellisuus on illuusiota
mutta mikä tässä maailmassa ei olisi
Olenko tänään vapaa itsestäni
Kahleköynnösruusuistani
Olenko vankikarkuri?
Minä taidan tietää
mikä siinä on kaunista
ja ei - en voi estää itseäni tuntemasta
tätä jauhamaani addiktiota
unimaailman kaikukuvia
Kosketa minua
Valoni sokaisevat minut
tappavat loistollaan
kun istun köytettynä sähköpylväässä
(En edes valita)
Älä ole lähellä
Älä kaukana
Huudan itselleni
hauraina ajatuksina
Entä ikuiset valokuvatoiveeni
Ne sanovat:
Älä tyttö luovuta
Kuinka monta kauneutta löydät?
Rakkaus on peilikuva
joka heijastaa itseäni
omia pieniä lohtujani
ja olen
saavuttamaton
rajaton
olematon
Enkä todella usko
että minusta on mitään jäljellä
kun loppuvat
tunnustusten takertumisleikit
Pitäisikö peilejä pelätä?
Jos joskus olin demoninlainen
tänään olen Saatana
haikeana siinä suuruudessa
joka koskee jokaisen syntejä
(vanhentuneita?)
Ketä tänään ihannoin?
Itseänikö vain?
Minuuteni peilikuvaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti