Ulapalle karanneena

Alamainen

Pysähtyneisyyden soinnut

lakkaa muurejamme

Korppien liidon tahtiin

ne syövät unelmiamme

Diktaattorin pelossa

itkemme sielunmessuja

sanattomasti

kiljumme kirouksia

Näyttäisit paremmalta lankulla

Irti satamasta

olemme ensimmäisenä päivänä

Kapteenikiista

Älä luule

-       minä voitan

Ohjaan kohtalon uusille rannoille

aarrekätkön valloitan

ja omistan iltani rommille

niele sinä vettä

kölin alla

Hyväntoivonniemi

Minä odotan yhä horisontissa

lippulaivaasi lainsuojatonta

Istun ikäni rantahietikolla

palaen auringossa

kelloni huutaessa
aikoja ikuisuuksia

kunnes viesti totuudesta

tavoittaa tajuntani

katkeransuloisilla jälleennäkemisillä

lapseni itkee

  

Temppeliherrat

Valiojoukoissa

meillä ei ole tunteita

säälimättömiä

(säälittäviä?)

surmaonnia

jokainen liike

-       ajatus

Suurta systeemiä

tavoittelemme

käskystä murhaamme

viimeisen onnenrippeen

yksilöajatuksen

henkisyyden

ja oman kuolemamme

Soittorasiassa

Herkkyydestä kasvaa korkein raivo

Suurimmista tunteista tunteettomuutta

mutta taustalla soi yhä

sama hauras sävelmä

hukutettuna alle

kitkerien pasuunoiden

Hiljaa sykkien

yhä toivoa on