Tarraudu
Ylikierroksilla
ailahtelevaisuus
nimenäni
Pysähdy
tänä yönä
mielialaliekki
vai
olenko sittenkin väärässä
Ei
minua omisteta
en
ole sitä varten
vaikka
toisin laulavat huuleni
-
liian
epävakaa
Jonain
päivänä
pidän
ehkä kiinni
mutta
silloin
en
ole täällä
Elämäni paradoksina
En
voi elää
kuin
pelkojeni viitoittamana
sillä
enhän muuten eläisi
itsetuhoisuudessa
Säälittävyys
on ommeltu minuun
depressiopäivät
Dramatisoin
tunteeni
en
osaa elää muilla väreillä
Enkä
ole olemassa
kuin
ajatuksen tasolla
Runoilija
Kuolevaisuudessa
voinko
elää kauneudessa
päämääränä
tragedia
uhrattuna
taiteelleni
muiden
ihmisten kutkutukselle
kasvottomille
Onko
se sen arvoista?
Olenko
minä sen arvoinen?
Yliarvioinko
itseni
maailmankartalle
Loskakeli
Suoruus
on mahdottomuus
minulle
jopa runoissani
kierrän
toisen
ja kolmannen
kaarran
mielialoille
periksi annan
Turhaa
on estää tuttua soopaa
Olevaisuus
on syntiä
se sietäisi
lopettaa
mutta
ihmiskunta egoistisydessään
ei osaa tukahduttaa
viemärivuotoa
Kuinka
sekava olenkaan?
Rajatila
Sinä
sinä sinä
Ehkä
osaan käyttää sitä sanaa
jälleen
joskus
Tänään
taidan oksentaa
jos
yhdistän sen toiseen
Ylpeys
vai sulkeutuneisuus
kumpi nyt vastaan tappelee
kurittaa
tukahdutettuja tunteita
pakkopaitaisia
mielisairaita
ottakaa
rauhoittavia
itsemurhanne
on ihanne
ja hymyilee
kasvoton rakas
Askel eteen ja taakse
Itsehillintä
tänään
minulla on puolikas
kuolema
on katkeransuloinen rakastettu
kunhan
ei suutele
Pienet
vastoinkäymiset
ei sellaisia
ole
ei mustuudessa
harmautta
mutta
joku kuvittelee
Kuittaa
kuittaa
kuittaa
En osaa
Traaginen antisankaritar
Nauruntyrskähdys
enpä
olisi uskonut
että
huvittaa näin
Aito
kikatus
heleänä
soi
katkeruudessa
Kun
luen ironisen tekstin
kovin
kuvaavan
totuudenmukaisen
jopa
Mutta
onko sillä väliä
että
ymmärrän
kun
kiroukseni on tämä:
Päivän
Shalott
vai
Ofelia
Ei
olen
parodia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti